KUKA VIRITTI ANSAN, ROGER RABBIT? (1988)

Who Framed Roger Rabbit?/Vem satte dit Roger Rabbit
Ohjaaja
Robert Zemeckis
Henkilöt
Bob Hoskins, Christopher Lloyd
Maa
Yhdysvallat
Kesto
104 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
pohjautuu Gary K. Wolfin romaaniin "Who Censored Roger Rabbit?"
Ikäraja

Neo noir -genren kaksi lyömätöntä klassikkoa nojaavat film noir -genren henkilögalleriaan, juonikuvioihin ja estetiikkaan. Perinteiseen tapaan tarina saa alkusysäyksen yksityisetsivän saadessa toimeksiannon. Yksinkertaisen keikan takaa paljastuukin koko kaupunginlaajuinen korruptioverkosto ja etsivälle tuntematon rinnakkaistodellisuus.

Samasta puusta veistetyt elokuvat osoittavat, että tarinat ja hahmot voivat olla samat, mutta muoto ja tyyli ratkaisevat. Kovaksi keitetty rikosdraama ja erikoistehoste-elokuvien merkkipaalu ovat molemmat oman sarjansa mestariteoksia.

***

Oikeiden näyttelijöiden ja piirroshahmojen, aineellisen maailman ja fantasiauniversumin yhdistäminen samoihin kuviin on lähes yhtä vanha keksintö kuin animaatioelokuva itsessäänkin. Historian ensimmäinen nykyiset standardit täyttävä animaatioelokuva, ranskalaisen Émile Cohlin Fantasmagorie, ensiesitettiin vuonna 1908; jo kahta vuotta myöhemmin amerikkalainen J. Stuart Blackton saattoi valkokankaalle elokuvan The Enchanted Drawing, jossa karikatyyri silinterihattuisesta miehestä eli vuorovaikutteista elämää piirtäjänsä kanssa. Sekä Fleischer-veljesten (Betty Boop, Kippari-Kalle) että Walt Disneyn ensimmäiset 1920-luvun menestykset perustuivat piirretyn ja oikean maailman rajankäyntiin: Out of the Inkwell -sarja (1918–29, päähahmona Koko the Clown) ja Alice in Cartoonland (1923–27). Hollywoodin kulta-aika näki mm. Jimmy Duranten ja Mikki Hiiren (Hollywood Party), Gene Kellyn ja Jerry-hiiren (Anchors Aweigh!) sekä Esther Williamsin, Tomin ja Jerryn (Dangerous When Wet) yhteisesiintymiset. Pakkomielteisimmin tekniikkaa hioi kuitenkin juuri Disney-yhtiö, jolla oli tarve ylittää omat saavutuksensa aina säännöllisin väliajoin: 1940-luvulla ”Zip-a-Dee-Doo-Dah” -numero elokuvassa Vanhat tarinat eli Song of the South, 1960-luvulla trippi katumaalarin taulujen sisään Maija Poppasessa.

Teknisesti tarkasteltuna Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? on pitkän kehityskaaren looginen huipentuma. Sisällöllisesti se on kuitenkin tuore avaus: uutta Hollywood-mytologiaa ja elokuvafilosofiaa harvinaislaatuisella vimmalla rakenteleva teos. Gary K. Wolfin alkuperäisromaani vuodelta 1981 sijoittui nykyaikaan ja sen piirroshenkilöt olivat sarjakuvahahmoja, jotka kommunikoivat päänsä yläpuolelle ilmaantuneiden puhekuplien avulla. Filmatisointi siirtää tapahtumat 1940-luvun jälkimmäisen puoliskon Hollywoodiin, jossa animaatiohahmot työskentelevät pääosin joko näyttelijöinä tai tarjoilijoina. Ajatus yhdistää samaan elokuvaan useiden eri studioiden piirrostähdet (lähinnä Disneyn ja Warnerin, mutta muitakin löytyy: Fleischerien/Paramountin Betty Boop, MGM:n Lurppa, Universalin Nakke Nakuttaja[1]) on enemmän kuin pelkkä viehättävä temppu: se tarjoaa välttämättömän pohjan kokonaisvision uskottavuuden kannalta, jota omalta osaltaan tukee myös todellisesta paikallishistoriasta kumpuava, raitiolinjojen hävittämiseen ja moottoritien rakentamiseen liittyvä korruptiojuoni. Kyse ei ole parodiasta, ei hommagesta, eikä edes kahden suuren amerikkalaisen tradition (film noir ja piirroselokuvan ”anarkian koulukunta”) synteesistä, vaan ennen kaikkea teoksesta, joka kutsuu hävittämään korkean ja matalan, näytellyn ja piirretyn elokuvan väliset fiktiiviset raja-aidat – ja arvioimaan esimerkiksi guest starina vilahtavaa Hessua (Goofy) tämän ”näyttelijäsuoritusten” ja valkokangaspresenssin ennemmin kuin animaattoreiden ammattitaidon kautta.

– Petteri Kalliomäki 3.9.2023

[1] Idea periytyy epäilemättä Wolfin romaanista, jonka vieraileviin tähtiin lukeutuivat mm. Ressu, Masi ja Harald Hirmuinen.