LILI MARLEEN (1981)

Kabaree-laulaja Willie (Schygulla) rakastuu juutalaiseen vastarintaliikkeen johtajaan samalla kun hänen kappaleensa nousee natsiarmejan suosikiksi. Yksityisen elämän ja politiikan rajoja kyseenalaistava elokuva kuvaa Saksan fasistista menneisyyttä melodraaman ja satiirin keinoin.

***

Lili Marleen oli Fassbinderin kallein ja kansainvälisin elokuva. Maria Braunin avioliiton hengessä hän epäilemättä tavoitteli “suurta yleisöä” värikkäillä ja “halpahintaisilla” tehokeinoilla. Fassbinder huvittelee panemalla peräkkäin eniten suosimiaan tyylikeinoja samalla kun hän tähtää johonkin sellaiseen yksinkertaiseen melodraamaan jota hän ihaili Douglas Sirkin elokuvissa. Lili Marleen antoi hänelle tuntumaa “suurten” elokuvien tekemisestä ja merkitsi kenties askelta kohti hänen vanhaa unelmaansa tehdä “kriittistä Hollywood-elokuvaa” Sirkin, Walshin ja Hitchcockin perinteen mukaisesti.

Lale Andersenin omaelämäkertaan pohjautuva tarina kertoo naisesta, joka on selviytyjä, henkiinjääjä. Maria Braunin tavoin Willie Bunterberg on epäpoliittinen, käytännöllinen ja viime kädessä kiinnostunut vain rakkaudestaan Robertiin. Hän laulaa natseille samasta syystä kuin hän auttaa vastarintaliikettä – se tuntuu hänestä “oikealta”. Fassbinderin muiden henkilöhahmojen lailla hän pettyy rakkaudessa ja joutuu tuuliajolle. Maria Braunin lailla Willie vaalii romanttista rakkauttaan: sota ja aika erottavat rakastavaiset, “Lili Marleenista” tulee menestyskappale ja laulajatar pääsee Kolmannen valtakunnan korkeimpiin piireihin, mutta hän myy vain ääntään ja ruumistaan säilyttäen sydäntään odottavalle rakastetulle. Fassbinderin ironia on jälleen siinä, että hetkellä jolloin kaikki esteet rakastavaisten välillä näyttävät voitetuilta, romanttinen ja elämää ylläpitävä unelma ei enää voi toteutua. Aika ja olosuhteet muovaavat ihmisiä heidän tahtomattaan.

Fassbinder on rakentanut tarinan onnekkaiden ja onnettomien sattumien ketjuksi, jossa todellinen pääosan esittäjä on Historia tai Kohtalo melodraaman sääntöjen mukaisesti ja Willie vain niiden sätkynukke. Elokuvantekijää, joka johdonmukaisemmin kuin kukaan on jäljittänyt fasismin jatkuvuuden merkkejä kotimaastaan, on kiinnostanut aikakausi, Kolmannen valtakunnan loisto ja tuho, josta hän maalaa mustavalkoista vivaihteikkaamman kuvan, samalla kun natsismin todellisesta luonteesta ei jää epäilystä. “Lili Marleenin” suosion ja sen esittäjän kohtaloista kasvaa saksalaisten salattujen tunteiden kudos kuten myös unelmien ja todellisuuden ristiriidan juonne. Jatkuvasti Fassbinder leikkaa laulun säestykseksi rintaman ja juoksuhautojen todenmakuisia kuoleman kuvia ja räjähdysten ääniä, ikään kuin sanoakseen: tämä oli tilanne jossa “Lili Marleenia” kuunneltiin, tällaisessa tilanteessa laulussa tiivistyi “melodraamoista kaunein” ja hauras yhdysside jo miltei unohtuneeseen maailmaan.

– Wilhelm Rothin (Fassbinder, 1981) ja muiden lähteiden mukaan