KOLMANNEN ASTEEN YHTEYS: ERIKOISVERSIO (1980)

Rahavaikeuksiin joutunut Columbia-yhtiö kiirehti alkuperäisen Kolmannen asteen yhteyden ensi-iltaan ilman, että Spielberg ehti kuvata kaikkia suunnittelemiaan jaksoja. Kolme vuotta myöhemmin valkokankaille saatettu Close Encounters of the Third Kind: Special Edition viimeistelee ohjaajan vision täydennysotosten avulla.

***

Steven Spielberg todistaa, että science fiction -spektaakkelin ei tarvitse olla kylmä, koneellinen ja kaavamainen. Uraauurtavasti hän kuvaa kohtaamisen ulkoavaruuden kulttuurin kanssa lähes uskonnollisen hartaassa hengessä vastakohtana kylmän sodan kauden scifi-tarinoiden synkälle vainoharhaisuudelle. Kolmannen asteen yhteys on postmoderni humanistinen teos, jonka vaikutemosaiikkiin sisältyy kuva- ja äänimuistumia Disneyltä, Fordilta, Hitchcockilta, DeMilleltä ja Chuck Jonesilta, mutta myös 1960-luvun scifi-TV-sarjoista kuten Star Trek, Bewitched ja The Twilight Zone. Tarina kertoo puhelinlinjamies Roy Nearysta, jonka elämä muuttuu täydellisesti hänen lähtiessään yöllä tutkimaan salaperäistä oikosulkua. Hänen autonsa pysähtyy, ja hänet peittää häikäisevä valo taivaalta. Näin alkaa kohtaaminen tuonpuoleisen kanssa. Salaperäinen näky ja viisisointuinen sävelmä kaikuvat pakkomielteenä, jonka tuloksena Royn perhe hajoaa, mutta tilalle tulee korvikeperhe, johon kuuluvat karannut poika, tätä etsivä äiti ja ranskalainen tiedemies. Douglas Trumbull hahmotti unenkaltaiset näyt, ja John Williams loi yhden mieleenpainuvimmista säveltöistään. ”UFO:n esittäminen on kuin kuvaisi Jumalaa (…) Pyrimme visioon, jossa korostuvat liike, nopeus, hohto ja kirkkaus. Käytimme huippuoptiikkaa ja valonsäätötekniikkaa muuntaaksemme, kontrolloidaksemme ja sävyttääksemme valoa luodaksemme hahmottoman hahmon” (Trumbull).

Tarinan tulkinnoista mielenkiintoisimpiin kuuluu Vivian Sobchackin analyysi, jossa hän kytkee modernin scifi-elokuvan perhemelodraamaan, taustana patriarkaalisen perheen kriisi elovallisina ensihälytyksinä Rosemaryn painajaisen paholaislapsi ja 2001: Avaruusseikkailun tähtilapsi. Kolmannen asteen yhteys on ”lapsi-muukalainen-isä” -teeman kehittelyn käänteentekevä etappi elokuvafantasiassa: vieraantunut isä kohtaa ensi kertaa mahtavan ”muukalaislapsen”. Pienen, viattoman ja herkän lapsen myytti koodataan pienen, viattoman ja hyväntahtoisen (mutta voimakkaan) muukalaisen myyttiin. Elokuva itsekin esiintyy lapsenmielisenä ja samalla teknologisesti vahvana. Se torjuu perinteisen perheinstituution ja yhteiskunnan auktoriteetin: hallitus ja asevoimat kuvataan petollisina ja typerinä; perinteinen perhe esitetään epäonnistuneena. ERIKOISVERSIOSSA painotus vain korostuu. Jillian-äiti on yksinhuoltaja kuten sittemmin äidit elokuvissa E.T., Starman ja The Terminator I ja II. Jillian ja Roy etsivät Paholaistornia yhdessä, mutta vastakkaisista syistä: Jillian toteuttaakseen äitiyttään, Roy torjuakseen isyytensä; Jillian löytääkseen lapsensa, Roy löytääkseen lapsuutensa. He jättävät taakseen sekavan modernin maailman ja kohtaavat tähtitaivaan ja autiomaan. Nykymaailman hälyn tilalla on universaali musiikki. Lapsen ja aikuisen synteesi on Lacombe, ”man-child”, ”viisas isähahmo, jolla on avara ja nuorekas elämänkatsomus” (Spielberg). Lopulta kohtaamme eksyneet pikku muukalaiset: he ovat turmeltumattomia, voimakkaita, hyväntahtoisia ja androgyynisiä. Viattoman lapsen, aikuisen miehen ja voimakkaan muukalaisen rinnastus tekee elokuvasta niin vaikuttavan. Uteliaiden muukalaisten ympäröimä, valossa kylpevä Roy Neary alkaa muuttua uudelleen patriarkaksi, rakastavaksi isäksi ja hellyttäväksi lapseksi. Hän säteilee lähtiessään matkalle tähtiportin läpi kohti uudelleensyntymää ja mahdollista paluuta maalliseen mahtiasemaan.

– John Brosnanin (The Future Tense, 1978), Vivian Sobchackin (Constance Penleyn, jne. toimittamassa teoksessa Close Encounters. Film, Feminism and Science Fiction, 1991), ym. lähteiden mukaan AA 1993