WHEN TIME RAN OUT (1980)

Tropiikin sudet/Tropikens vargar
Ohjaaja
James Goldstone
Henkilöt
Paul Newman, Jacqueline Bisset, William Holden
Maa
USA
Tekstitys
svensk text
Kesto
110 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
tuottaja: Irwin Allen
Ikäraja

1970-luvun katastrofileffabuumi päättyi kuin seinään Allenin viimeiseen teatterielokuvaan, jolle kriitikot keksivät pilkkanimen ”When Ideas Ran Out…”. Vanha koira ei ehkä keksinyt uusia temppuja edes itselleen tuoreeseen tulivuoriaiheeseen tartuttuaan, mutta viimeisen rannan ”mitä helvettiä te oikein ajattelitte” -rutistuksessa on silti omaa, jääräpäisyydestä ammentavaa vetovoimaansa.

***

Tähtien sodan menestys sai Irwin Allenin tolaltaan. Hän ei voinut käsittää, kuinka ilman rakkaustarinaa ja ilman lukuisia tähtinäyttelijöitä tehty elokuva saattoi rikkoa kaikki kassaennätykset. Mitään opittavaa hän ei kuitenkaan nähnyt ilmiössä olevan. ”Eivät minulta katastrofit lopu. Paras inspiraation lähteeni on aamun lehti, josta löytyy joka päivä 10–15 onnettomuutta… tulipaloja, ketjukolareita… tragedia vetää ihmisiä puoleensa. Mitä suurempi tragedia, sitä suurempi yleisö.” Auteurin päätä ei kääntänyt sekään, että hänen Tähtien sodan vanavedessä ensi-iltaan saattamansa spektaakkeliduo – Tuhoparvi ja Beyond the Poseidon Adventure – osoittautuivat merkittäviksi taloudellisiksi flopeiksi. Tuhoparven osakseen saaman ryöpytyksen Allen otti niin raskaasti, että kielsi lehtimiehiä koskaan enää kysymästä elokuvasta itseltään, ja poistatti turvamiesten avulla lehdistötilaisuuksista ne sopulinnulkit jotka eivät kieltoa noudattaneet.

When Time Ran Out… oli Allenin viimeinen taisto. Hollywood oli muutenkin kuin vain Allen-tuotantojen voimin takonut päätään seinään katastrofigenren parissa koko 1970-luvun jälkimmäisen puoliskon: jättimäinen floppi oli seurannut toistaan (Meteori, Hurrikaani jne.), eikä paluuta vuosikymmenen alun menestyksiin ollut näköpiirissä. Allen näyttää ajatelleen, ettei kassavirtojen avain piillyt muodon tai konseptin uudistamisessa, vaan pikemminkin sen puhdistamisessa. When Time Ran Out… pyrkii tekemään kaiken juuri niin kuin 1970-luvun alussa. Jopa näyttelijävalinnoissa on allenilaisten kokoontumisajojen henkeä: ei liene sattumaa, että osiin on valittu sekä Liekehtivän tornin (Paul Newman, William Holden) että S/S Poseidonin seikkailun (Ernest Borgnine, Red Buttons) päätähdet. Kahden murskatuotteen jäljiltä Allenin henkilökohtaiset ohjaajanambitiot olivat tipotiessään, joten puikkoihin kiinnitettiin James Goldstone – tuottajalle tuttu tekijä Voyage of the Bottom of the Sea -sarjan ajoilta. Goldstonen ansioluetteloa koristi tässä vaiheessa myös Rollercoaster, yksi vähiten rahaa menettäneistä 1970-luvun lopun katastrofileffoista.

Tulivuorenpurkaus on kenties arkkityyppisin kaikista katastrofiaiheista, mutta jotenkin 1970-luvun buumi oli onnistunut väistämään sen täysin. Bernard L. Kowalskin komean Technicolor-Krakatoan (1968) jälkeen Hollywood oli vältellyt tulivuoritarinoita, syynä kenties erikoistehosteiden haastavuus tai se, että Allenin tiedettiin ostaneen Martiniquen tulivuorenpurkausta käsitelleen dokumenttiromaanin ”The Day the World Ended” filmausoikeudet vuonna 1975. Kyseisen kirjan pohjalle myös When Time Ran Out… -elokuvan tarina muotoutui, mutta rajusti muunneltuna ja nykyaikaan sovitettuna. L.B. Abbott – nelinkertainen oscar-voittaja ja Allenin efektimies The Lost Worldin päivistä lähtien – joutui työskentelemään hyvin ohueksi osoittautuneen budjetin rajoissa, eikä saanut aikaan oikein mitään näyttävää. Lopputulos ei innostanut ketään: When Time Ran Out… menetti rahaa enemmän kuin kaikki tuottajansa siihenastiset flopit yhteensä, ja Allen vetäytyi lopullisesti TV-elokuvien pariin. Vuoden 1998 haastattelussa Newman mainitsi elokuvan filmografiansa ainoaksi nimikkeeksi, jonka tekemistä katuu.

– Petteri Kalliomäki 3.12.2023