Sidney Lumetin ohjaamassa ja David Mametin käsikirjoittamassa loisteliaassa lakidraamassa Newman on moraaliltaan häilyvä rappiolla oleva asianajaja, joka ottaa vastaan helpolta rahalta haiskahtavan jutun. Sairaalan hoitovirheen vuoksi synnyttävä nainen on vaipunut parantumattomaan koomaan. Lakimies löytää oikeudentuntonsa ja päättää viedä jutun sovitteluratkaisun sijasta oikeuteen.

***

Sidney Lumet ei ole koskaan päässyt puhdaslinjaista auteur-ajattelua kannattavien suosioon. Hänen elokuviensa kiistattomat ansiot on helppo osoittaa muusta kuin ohjauksen visuaalisesta lahjakkuudesta johtuviksi. Suurin osa Lumetin runsaasta tuotannosta perustuu dramaattisesti vaikuttavien romaanien tai näytelmien filmatisoinneille, joissa sisältörikkaat aiheet, kiinnostavat ongelmat ja vahvat roolihenkilöt ovat kuin tarjottimelta poimittavissa. Silti on syytä muistaa, ettei hyvästä näytelmästäkään tule automaattisesti hyvää elokuvaa, ellei ohjaaja kykene puristamaan dramaattista rakennetta kokonaan uuteen muottiin.

Lumetin taidokkuus jää monelta huomaamatta siitä syystä, että hän edustaa enemmän kertovaa kuin kuvailevaa ohjaajatyyppiä. 1950-luvulla television palveluksessa ammattikoulutuksensa hankkineen Lumetin usko kirjallisen runkomateriaalin ja luonnenäyttelijöiden tärkeyteen ei tietenkään vastaa samalla vuosikymmenellä kehittyneen modernin elokuvaestetiikan tavoitteita, mutta en silti luokittelisi häntä Hollywoodin studioita pönkittäväksi rutiiniohjaajaksi. Kyllä Lumetin hahmottelussa on persoonallista otetta; hänen erikoisalansa ovat aina olleet hieman hidasliikkeiset, suljettuun yhteisöön sijoitetut ihmissuhdedraamat.

Lumetin debyyttielokuva vuodelta 1957 oli suomalaiselta nimeltään Valamiesten ratkaisu, ja nyt 29 elokuvaa myöhemmin hän on palannut oikeussaliin teoksessa Ratkaisun hetki. Se kertoo rappiolle ajelehtineesta, alkoholisoituneesta asianajajasta, jonka syliin tipahtaa helpolta näyttävä ja rahalta haiskahtava juttu. Maineeltaan moitteettomassa katolisessa sairaalassa on tapahtunut hoitovirhe, jonka seurauksena synnyttämään tullut nainen on vajonnut parantumattomaan koomaan.

Sekä sairaalan johto että potilaan omaiset pääsevät asiassa sopimukseen huomattavalla rahakorvauksella, mutta nukkavieruna pidetty asianajaja ei yllättäen tyydykään taloudelliseen etuun, vaan kohentaakseen itsetuntoaan sekä henkistä selkärankaansa päättää viedä tapauksen oikeuteen ja valamiehistön eteen.

Eettiset ja moraaliset näkökohdat ovat usein Lumetin ohjaustöissä ensisijaisesti tarkasteltavina. Niinpä Ratkaisun hetkessäkin aihetta erinomaisesti kannattavat jännitteet kasvavat enemmän elokuvan henkilöiden sisäisistä motiiveista kuin pelkästä oikeusprosessin edistymisestä. Paul Newmanin mainiosti tulkitsemasta asianajajasta on luotu sen verran epätäydellinen hahmo, että hänen vahvistuva halunsa paljastaa vastapuolen harjoittama korruptio sekä salailu edellyttää omien vaikeuksien ja itsekkäiden pyyteiden voittamista. Kun asianajajan tasapainoilu työssä ja raittiudessa uhkaa alati horjua, puhumattakaan sairaalaa edustavasta umpikierosta lakitoimistosta sekä oikeuden kyynisestä tuomarista, hänen heräämisensä määrätietoiseen taisteluun lain hengen noudattamiseksi pohjustetaan monien epäilyjen ja nöyrtymysten kautta.

Ratkaisun hetki on juuri Lumetille ominainen sisätiloihin sidottu intiimi draama, jonka sähköisen pinnan alta avautuu laajempia periaatteellisia tasoja. Elokuva kritisoi oikeudenkäynnin muodollisuutta, johon liittyvät kaavat eivät välttämättä johda totuuden ilmituloon, elleivät niiden käyttöä valvovat virkamiehet säilytä moraalista valppauttaan ja omantuntonsa puhtautta. Lumetin ankean realistinen, tummasävyinen kuvatyyli korostaa tarinan pessimistisiä piirteitä ihmisluonteen heikkouksista, lahjottavuudesta ja väärämielisyydestä. Näissä puitteissa oikeuden voitto vaikuttaa vain sattumalta eikä järjestelmällisen toiminnan tulokselta.

– Tapani Maskulan mukaan (Turun Sanomat 26.4.1983) AA 7.1.2010