PÄHKÄHULLUJEN PARATIISI (1976)

Kunnianosoitus vanhalle Hollywoodille, mutta myös kommentaari nykypäivään. Tehtyään yhden vuoden aikana kaksi äärimmäisen suosittua hittikomediaa Brooks sai studiolta vapaat kädet. Tuloksena syntyi armoton vitsikimara mykkäelokuvaa suunnittelevasta ohjaajasta. Cameo-rooleissa nähdään mm. James Caan, Paul Newman sekä ikimuistettava tanssikohtaus aviopari Brooksilta ja Anne Bancroftilta.

***

Silent Movie ei ole kovin hiljainen elokuva. Voiko kuvitella Mel Brooksin pysyvän hiljaa 90 minuuttia muuten kuin nukkuessaan? John Morris on säveltänyt elokuvaan isolle orkesterille musiikin, joka myötäilee taidokkaasti henkilöhahmoja, tempoa ja mielialoja. Heti alku on lupaava. Kuva suurkaupungin siluetista tulee esiin, ja musiikki käynnistyy: ”San Francisco, Open Your Golden Gate”… vain hiljentyäkseen pian vaivautuneesti ja alkaakseen uudelleen: ”I’ll Take Manhattan”…

Päähenkilö on alkoholisoitunut elokuvaohjaaja Mel Funn (Brooks ensimmäisessä tähtiosassaan), joka on keksinyt nerokkaan idean tehdä mykkä komedia. Ystäviensä Marty Eggsin (Marty Feldman) ja Dom Bellin (Dom DeLuise) kannustamana hän esittelee ajatuksen toipilaana olevalle studiopomolleen Sid Caesarille (”I’m alright except for the constant pain”). Tämän Big Picture Studios -yhtiötä (”If it’s a big one, it was made here”) uhkaa fuusioituminen jättiläiskonserniin nimeltä Engulf & Devour (= ”nielaise ja ahmi”). Elokuvasopimus syntyy ohjaajan ylipuhuttua joukon kuuluisia tähtiä elokuvaan. Tragedian kylvää kuitenkin seksikäs seireeni Vilma Kaplan (Bernadette Peters), joka kuoriutuu esiin jättiläismäisestä banaanista ja viekoittelee Melin pauloihinsa. Saadessaan selville, että Vilma on Engulf and Devourin palveluksessa Mel sortuu taas pulloon.

Kuten juonitiivistelmästä selviää Silent Movie on yhtä paljon nyky-Hollywoodin satiiria kuin vanhan Hollywoodin nostalgiaa. Engulf & Devour on karskia parodiaa Gulf & Westernistä, joka otti hallintaansa Paramountin. Superkonsernia kiinnostaa pelkkä raha, ei elokuva, ja he haluavat pystyttää studion paikalle supermarketin. Konsernin pomot palvovat kirjaimellisesti dollarin merkkiä. Billy Wilderin kertoma kasku kiteyttää asian: ohjaaja meni pankkiin pyytämään neljän miljoonan dollarin lainaa loistavaan elokuvaprojektiin mutta joutui poistumaan tyhjin käsin, koska ei vielä tiennyt ketkä ovat tähdet. Toinen ohjaaja tuli samaan pankkiin mukanaan kassillinen hevonpaskaa, josta hän oli päättänyt tehdä elokuvaan, ja sai oitis 12 miljoonaa dollaria, koska Newman, Redford ja Fonda olivat suostuneet tähdiksi. Silent Movien hauskimpiin jaksoihin kuuluu se, jossa Mel, Marty ja Dom keräävät elokuvaansa kuuluisia tähtiä mitään mielistelyn ja taivuttelun keinoja kaihtamatta. Burt Reynolds, James Caan, Paul Newman, Anne Bancroft, Liza Minnelli ja Marcel Marceau keräävät pisteet kotiin näistä vinjeteistä.

Brooks käyttää hyväkseen mykkyyden koomiset mahdollisuudet. Riettaat lausahdukset, jotka on helppo lukea huulilta, muuttuvat siveiksi väliteksteiksi (”son of a bitch” kääntyy muotoon ”you’re a bad boy”). Kuitenkin Silent Movien komiikka on pääasiassa kuvallista. Juonen ”suoraan päivän otsikoista vedetty” kehittely muuttuu niin nopeaksi, että avuton lehdenmyyjä hautautuu lehtien alle. Brooksin tuttuja kirjaimellisia vitsejä on runsaasti: katsojat kirjaimellisesti hiippailevat ennakkonäytökseen (”sneak preview”); kun Mel keksii loistavan idean, sähkölamppu syttyy hänen päänsä yllä. Elokuvan paras kuvallinen vitsi on sen sairain: vierailijat alkavat pelata videopeliä teho-osastolla sairaan pomon elintoimintojen seurantaan tarkoitetulla ruudulla.

Silent Movie paljastaa Hollywoodin raa’an pelin Auringonlaskun kadun tavoin, kuvaa suuren murroksen dramatiikkaa Laulavien sadepisaroiden tyyliin ja käsittelee Tähti on syntynyt -elokuvan tavoin juopon taiteilijan comeback-yritystä. Silent Movie on Brooksin aikaisempia elokuvia hillitympi. Se on pohjimmiltaan sympaattinen elokuva, jossa on aitoa viehätystä.

– Neil Sinyardin mukaan (The Films of Mel Brooks, 1987) AA 1991