TAPA TAI KUOLE (1973)

The Mackintosh Man/Dö eller döda
Ohjaaja
John Huston
Henkilöt
Paul Newman, Dominique Sanda, James Mason
Maa
Yhdysvallat/Iso-Britannia
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
100 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
pohjautuu Desmond Bagleyn romaaniin "The Freedom Trap"
Ikäraja

”John Hustonin Tapa tai kuole saattaa olla ensimmäinen antivakoojaleffa samassa mielessä, jossa Hurja joukko oli ensimmäinen antiwestern ja Bonnie & Clyde ensimmäinen antigangsterielokuva.” (Roger Ebert). Paul Newman taistelee tiensä läpi Walter Hillin mutkikkaan käsikirjoituksen brittiagenttina, joka soluttautuu vastapuolen vakoojarinkiin.

***

Huom! Walter Hill kirjoitti noin 60 % käsikirjoituksesta, runsaan alkupuoliskon; muu oli Hustonin ja Gladys Hillin aikaansaannosta. Kuvaukset Irlannissa, Lontoossa ja Maltalla.

Tapa tai kuole on sujuva vakoilujuttu, selkeämpi ja miellyttävämpi kuin Kremlin kirje, mutta myös särmättömämpi. Siinä on muistumia joka taholta: Hitchcockilta (39 askelta), John Le Carrélta – ja Martin  Rittiltä (Mies kylmästä), Len Deightonilta ja Sidney J. Furielta (The Ipcress File/Salaisen agentin kansio), Wellesiltä (varjot muurilla à la Salainen raportti), Graham Greeneltä ja Carol Reedilta (Kolmannen miehen loppukohtaus), Richard Condonilta ja John Frankenheimerilta (Mantsurian kandidaatti), Hustonilta itseltäänkin (Yli Tyynenmeren)…

Tapa tai kuole liittyy Desmond Bagleyn romaanin kautta todellisuuteen; tuo lähinnä muistiin Neuvostoliiton laskuun kymmenisen vuotta vakoilleen George Blaken kohua herättäneen paon Wormwood Scrubsin varmuusvankilasta. Blake mainitaan romaanissa – elokuvassa nimetään ohimennen vain Neuvostoliiton agentit Guy Burgess ja Donald Maclean, jotka kuuluivat Kim Philbyn vakoilurenkaaseen 1930-luvun alun Cambridgessa.

Toiminnalliset jaksot – pako Chelmsfordin varmuusvankilasta, pako vapauttajilta ja autotakaa-ajo Irlannissa – ovat tehokkaasti toteutettuja, mutta sittenkin suhteellisen persoonattomia. Aavistaa Hustonin olevan niissä mukana vain ammattimiehenä, joka ei huoli päästää huonoa työtä käsistään, mutta ohjaajan haastavimmat syvät kerrokset uinuvat jossakin kaukana, koskemattomissa… Tietyissä uransa vaiheissa Huston suostui filmaamaan romaaneja, jotka eivät suuremmin vedonneet hänen kuvitteellisuuteensa. Niinpä hän ei välittänyt muokata niitä riittävästi, tehdäkseen niistä henkilökohtaisen vision lähtökohtia.

”Mutta, kaiken kaikkiaan, tämä on kutkuttava, nautittava ”viihde” (Greenen mielessä) tuiki ammattimaiselta elokuvantekijältä, jota riivaavat suljetun maailman koukerot ja vaarat, maailman, jossa jokainen näyttää pelaavan kaksoispeliä” (John Gillett).

Kirjallisuutta:

Gillett, John: ”Mackintosh Man, The”, Monthly Film Bulletin 40: 479/December 1973, 252

Grobel, Lawrence: The Hustons (1989,1990)

–  Matti Salo (1996)

P.S. Vuoden elokuva on Mike Leighin Salaisuuksia ja valheita.