Lähitulevaisuuden ekokatastrofin ympärille kiertyvä suomalainen scifielokuva, joka vetää nopeasti maton alta genreodotuksilla ladatulta pullamössökatsojalta. Maunu Kurkvaaran päämäärät ovat lajityyppiuskollisuutta korkeammalla: pyrkimyksessä kuvata sukupolvien välistä kuilua, politiikanteon vieraantuneisuutta ja nuoruuden optimistista, ulkopuolelle jättäytymisenä manifestoituvaa kapinaa.

***

Syksyllä 1966, hieman ennen uuden elokuvansa Tänään olet täällä ensi-iltaa Maunu Kurkvaara ilmoitti kokonaan lopettavansa elokuvanteon Suomessa. Hän pysyi päätöksessään vain vuoden verran, sillä syksyllä 1967 hän toimi vastaperustetun MK-Filmin tuotannonjohtajana ja ohjasi samanaikaisesti elokuvaa Rottasota. ”Raporttielokuviensa” linjan mukaisesti Kurkvaara pyrki jälleen olemaan ajan hermolla: hänen teemojaan olivat luonnon saastuminen koko maailman mittakaavassa ja autoritäärinen vallankäyttö, jonka kohteiksi joutuvat kapinalliset suomalaiset nuoret, eritoten ministeriperheiden lasten puhdas rakkaus. Kyseessä on tulevaisuudenvisio, joka oireilee ”hullun vuoden” 1968 ongelmanasetteluja, elokuvan ensi-illan (huhtikuun alku) aikaan vielä räjähdystään odottavia levottomuuspesäkkeitä.

Kertoja luonnehtii ”Rottasodaksi” sitä taistelua, jota ihmiset käyvät elinmahdollisuukistaan yhteiskunnallisessa oravanpyörässä, sotaa jonka pyydyksinä ovat elintaso ja asema yhteiskunnassa, myrkkyinä mielisairaudet, yksinäisyys ja henkinen turvattomuus. Nuorten tekemän elokuvan kautta esitellään maailman tilaa: kehityksen tuhoja, teknologian voittokulkua ja ympäristön saastumista. Vallanpitäjien välinpitämättömyyden seurauksena saasteet ovat levinneet yli maapallon ja uudenlaisena eliökasvustona tuhonneet muut lajit. Paljon ihmisiä on kuollut eikä heitä enää välitetä haudata, vaan heidät peitetään hyvänhajuisilla deodoranteilla; henkiinjääneet ovat kokeneet värimutaatioita. Aurinkoa ei enää tarvita, sillä tiede on kehittänyt uuden aurinkopakkauksen. Lopulta maapallon ennustetaan saavuttavan saman olotilan kuin miljoonia vuosia sitten: ihmisen kehityksen kaari saavuttaa toisen pisteensä.

Pääministeri puhuu radiossa yhteiskunnan ”terveestä ilmapiiristä” ja vaatii sitä uhkavien ”mätäpesäkkeiden” kitkemistä. Pääministerin tytär Johanna ja ministerin poika Rauno liikkuvat kapinallisessa toveripiirissä ja hylkäävät ”lakiin ja demokratiaan” vetoavat vanhempansa. Rauno myöntää isälleen hautovansa vallankumousta ja saa Johannasta myötäelävän rakastetun pakomatkalleen ja välienselvittelylleen mädän yhteiskunnan kanssa.

Syntyaikanaan Rottasota ei juuri saanut vastakaikua: sitä pidettiin sympaattisena, mutta aineksiltaan täyteen ahdettuna ja muodottomana elokuvana, joka yritti liikkua liian monella tasolla yhtä aikaa, ja jäi dramaturgialtaan ontuvaksi. Pertti Lumirakeen mukaan epäonnistuminen johtui lähinnä siitä, että ”eri dimensiot esiintyvät visuaalisesti samassa tasapaksussa muodossa, niiden syvyyssuuntaista variointia ei tapahdu nimeksikään – ihmiset jäävät valjuiksi ja mielenkiinnottomiksi, kun puhe ilmiselvästi irtoaa heidän luonnollisesta toiminnastaan”.

– Sakari Toiviainen (1975, 1978)