PELTIRUMPU (1979)

Günter Grass -filmatisointi kertoo ikinuoresta rumpalipojasta, joka kykenee kirkumisellaan rikkomaan lasia. Maagisen realismin keinoja hyödyntävä ja viihdyttävällä tavalla jakautunutta Saksaa, kansallissosialismin nousua ja sodan kauhuja kuvaava menestyselokuva on 1970-luvun uuden saksalaisen tekijäpolven surrealistinen sotavuosien jälkipuinti.

***

Günter Grassin monikerroksinen, sanallisten ryöppyjen täyttämä Peltirumpu on saksalaisen kirjallisuuden moderni klassikko, satiirinen, unenomainen ja burleski romaani, jonka moninaisten ainesten sekoituksesta kasvaa terävä kuvaus Saksan historiasta, kansakunnan vaiheista 1920-luvulta talousihmeen kynnykselle. Teos on niin runsas, että sen filmatisointia pidettiin kauan mahdottomana, tai vähintään uhkayrityksenä. Taitavan ranskalaisen käsikirjoittajan Jean-Claude Carrièren kanssa ja kirjailijan itsensä lisäämän dialogin avulla Volker Schlöndorff kuitenkin pystyi muokkaamaan romaanista toimivan elokuvatarinan ja -draaman. Elokuva on paljon romaania realistisempi, rauhallisempi ja kapeampi, mutta se on säilyttänyt peltirumpali Oskarin tarinan tuoreena ja mielikuvitusta kiihottavana ja tuonut aineistoon vahvan todellisen ajan ja paikan maun.

Tarina danzigilaisesta pikkupojasta Oskarista, joka 3-vuotiaana päättää lopettaa normaalin kasvamisen vastalauseena aikuisten maailman kauhuille, kasvaa myös Schlöndorffin elokuvassa paljon puhuvaksi vertauskuvaksi ja oireyhtymäksi, jossa polttavat ajan ja paikan avoimet hermonpäät. Oskarin kasvualusta, 1920- ja 30-luvun Danzig on erilaisten taustojen ja aatteiden, kahden maan ja kulttuurin, Puolan ja Saksan kohtauspaikka tulenaralla ei-kenenkään-maalla, jossa käydään sotaan ja valloituksiin valmistautuvan natsismin ja normaalin rauhanomaisen elämän ensimmäinen yhteenotto. Schlöndorff on varmalla kädellä tavoittanut asetelman monet kiemurat ja piilevät yhteydet, luonut maailman, joka näyttää todelliselta, mutta joka ratkaisevilla hetkillä alkaa kukkia mielikuvituksen surrealistisia, groteskeja ja unenomaisia näkyjä.

Oskar on eräänlainen narrihahmo, totuudenpuhuja, joka pienuutensa turvin uskaltaa sanoa ääneen asioita, joilla hän ilmaisee vastalauseensa kiperissä, vääryyttä henkivissä tilanteissa: kimakalla huudollaan hän saa lasit särkymään ja rummullaan hän osaa muuttaa sotilasmarssit letkeiksi valsseiksi. 12-vuotias David Bennent tekee suurilla silmillään maailmaa heijastelevana Oskarina niin huikean roolityön, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Hänen peltirumpunsa palikat ovat kestäviä kapuloita mielettömän todellisuuden rattaissa.

– Antti Lindqvistin (1987), Sakari Toiviaisen (1979) ja muiden lähteiden mukaan ST. Tekijätietoa päivitti AA 17.7.2005.