Erkki Karun Pohjois-Suomeen sijoittuvassa isänmaallisessa seikkailuelokuvassa suomalaiset aktivistit auttavat Venäjän vankileireiltä pakenevia saksalaisia. Eletään Venäjän vallan aikaa. Rajaa ei ole vielä vedetty maastoon, mutta se piirtyy tajunnallisesti lähitulevaisuuteen, ihmisten mielissä jo kajastavaan vapauden ja itsenäisyyden aikaan.

***

Suomi-Filmi on valinnut toiseksi tämän näytäntövuoden filmiaiheekseen jännitys- ja toimintatarinan. Mutta kun vanhimman ja suurimman filmi laitoksemme päämääränä aina on ollut luoda sellaisia tuotteita, jotka kuvastavat maamme luonnon ja kansamme luonteen omalaatuisuutta, niin on tämänkin filmin suunnittelussa otettu huomioon asian aatteellinen puoli. On tahdottu aikaansaada teos, joka samalla kertaa pitää yleisön mielenkiinnon vireillä jännittävällä toiminnallaan kuin se verestäen takavuosien muistoja antaa elävän ja uskottavan kuvan tositapauksista.

Kuten kaikissa edellisissäkin Suomi-Filmin tuotteissa, niin on tässäkin teoksessa kiinnitetty aivan erikoista huomiota maisema-valintaan, On tahdottu saada esille sekä erämaan jylhyys että sen suurenmoinen kauneus. Ja asiantuntijalausunnot todistavat, että siinäkin suhteessa onnistuttu.

Muurmannin pakolaiset edustaa siis aivan uutta ja ennen viljelemätöntä alaa meidän filmitaiteessamme, joka sen kautta on astunut aimo askeleen eteenpäin kohti sitä yleismaailmallisuutta, joka oman kansallisen erikoisluonteen säilyttämisen ohella on ollut Suomi-Filmin silmämääränä.

— Helsingin Sanomat (9.1.1927). Siteeratut tekstikappaleet löytyvät myös pilalehti Tuulispään joulunumerossa 1926 julkaistusta, Suomi-Filmin tuolloin omistaman Suomen Biografi Osakeyhtiön Filmivuokraamon mainoksesta (s. 10) ja ensimmäinen kappale myös Filmiaitan numerosta 13-14/1926 sivulta 216 (lehden 12. sivu). Lähdetieto: Jarkko Silén

Muurmannin pakolaiset, joka nimenä on lupaavin kaikista Erkki Karun elokuvista, kartoittaa Suomen kansan tilaa armon vuonna 1916: aiheena on naisen luottamus ja rakkaus saksalaiseen sotapakolaiseen, joka pyrkii Muurmannista Ruotsiin ja jonka ystävät ovat menehtyneet matkalla, Tapahtumat sivuavat Pohjois-Suomea, jossa saksalaisten pakoreitin paikannimet – Oulu, Tornio, Kemi. . . – vilahtelevat, Elokuva tulee siten kuvanneeksi suomalais-saksalaisen aseveljeyden synnyn samoissa miljöissä, jotka saksalaiset 17 vuotta elokuvan jälkeen polttivat. Muuten tarina sankareista ja luopioista on lapsellinen, ja se sisäisen elämän taso, joka karkurien haaveisiin sisältyy, jää katkelmalliseksi, pelkäksi viitteeksi siitä mitä todellinen elokuva aiheesta voisi ehkä olla. Mutta aineksia tässäkin on sille, mitä Vaala, Blomberg ja Mollberg tulivat myöhemmin Pohjoisesta etsimään, On väärentämätön tuntuma luonnon kokonaisuuteen ja mystiikkaan, on jopa aineen (proosallinen makkarakauppias!) ja hengen vastakkaisuus: “Taiteilija joka löysi erämaasta katoamattomia arvoja, ja olikin päättänyt palata sinne”, “pastori joka löytää sieltä – pakoretkeltä – seurakuntansa. “Eivät ihmiset etelässä ole onnellisempia kuin täällä — pikemminkin päinvastoin.”

– Peter von Bagh (Suomalaisen elokuvan kultainen kirja, 1992)