1960-luvun alkuvuosina Elina Salo nähtiin valkokankaalla neljän elokuvan vuositahtia. Yleisönsuosio oli suurta, ja Elokuva-Aitta-lehden äänestyksissä Salo nousi katsojien suosikkinäyttelijättäreksi. Hän loisti erityisesti kepeämmissä rooleissa. Lasse Pöystin sketsishowpohjaisessa komediassa työtön keksijä (Pöysti) ja kumppaniksi löytyvä koditon tyttö (Salo) perustavat onnellisuusopastusta tarjoavan yrityksen.

***

Suomalaisen televisiotoiminnan alkuvuosina 1950-luvun lopussa oli Lasse Pöystin esittämä hiljaisen humoristinen Justus kuvaruudun suosikkihahmoja. Syyskuussa 1959 alkanutta sarjaa Justus järjestää kaiken käsikirjoittivat nimimerkit Bez, Henrik ja Lasse eli Benedict Zilliacus, Henrik Tikkanen ja Lasse Pöysti itse, ohjaajana toimi Karl Ehder. Kun kotimaisen elokuvan katsojaluvut samaan aikaan putosivat jyrkästi, yritti Fennada-Filmi taistella televisiota vastaan sen omilla aseilla: Justuksen seikkailuista kehitettiin samoin kirjoittajavoimin kokoillan näytelmäelokuva. Vastaisku ei onnistunut kovinkaan hyvin, sillä elokuvan yleisömenestys jäi selvästi alle vuoden keskitason ja huolimatta varsin kohtuullisista tuotantokustannuksista tappiota kertyi lähes neljä miljoonaa vanhaa markkaa.

Keksijä-Justuksen aikaansaannoksista esitellään elokuvan alkujaksossa mm. auringonvalosta käynnistyvä herätyslaite, tuulivoimalla toimiva vispauskone ja sanomalehdenkuljetin. Keksinnöt ovat läheistä sukua niille, joita neljä vuotta myöhemmin nähtiin ensimmäisessä Spede-elokuvassa X-Paroni. Tarinaa höystävät ja sitä katkovat laulut (säveltäjä Lasse Mårtenson ensimmäisessä elokuvatyössään) kuten myös kokonaisuuden tietty episodimaisuus kielivät sketsipohjasta, elokuvan sidonnaisuudesta tv-esikuvaansa.

Justus järjestää kaiken oli Lasse Pöystin kahdeksas ja samalla viimeinen ohjaus. Heikki Eteläpään haastattelussa (Uusi Suomi 17.9.1988) Lasse Pöysti kertoi suhteestaan elokuvaan mm.: ”Elokuvassa …ja Helena soittaa oli yhden kiekon verran varsin vahvoja sota-ajan tunnelmia ja jotakin aitoa, kaikesta kepeydestä huolimatta, oli myös Kaikkien naisten monnissa. Niillähän minä 1952 ohjaajanurani aloitin. Ja kun päätin sen 1960 elokuvassa Justus järjestää kaiken, pystyin sen alkuun kehittämään ehkä satakunta metriä ihan hyväksyttävää elokuvallista toimintaa…”.

Samoin ajatteli myös Jaakko Tervasmäki ensi-iltakritiikissään Elokuva-aitassa: ”Viime aikoina on nähty useampikin kotimainen elokuva, joka alkaa luontevin kuvin, ja Justus on taas sellainen. Nähdään aamuisia kuvia Helsingin kaduilta, talon seiniä, työmaita ja niiden aamutoimia. Esko Nevalainen on saanut talletetuksi säteilevän raikkauden ja hänen kuvissaan on ilmaa samalla tavalla kuin Harkimon Lasisydämessä, johon filmillä on muitakin yhtymäkohtia. Justuksen koneellistettu asunto on riemukkaasti kuvattu. Vasta kun elokuvan henkilöt alkavat puhua, kerronta solahtaa tavanomaisiin uomiin.”

Niin ikään Tervasmäki vertasi Justus-hahmoa Chapliniin: ”Pöystin tapa ilmaista nolostunut hyvänolontunne työntämällä kädet syvälle taskuihin, vetämällä hartioita sisään ja katsomalla alas sekä aseistariisuva hymy ovat tyypillistä ja hyvin tavattua Chaplinia. Parodiointi ei kuitenkaan ole niin varmaa eikä taas jäljittelykään niin hyvää, että sen varaan voisi filmin hauskuuden perustaa.”

– Suomen kansallisfilmografian 6 (1991) mukaan