Elina Salon elokuvauraan mahtui paljon tiiviitäkin sivurooleja, joissa hänen kuitenkin onnistui aina erottua edukseen välittömällä läsnäolollaan. Ikonisen, tuolloin vasta kymmenvuotiaan huvipuiston viihdykkeitä auliisti esittelevässä, mainosmaailmaan sijoittuvassa komediassa Salo nähdään mallin roolissa. Tea Istan esittämä shampoofirman mainostoimittaja joutuu keskelle tuotteidensa paremmuudesta kilpailevien yhtiöiden taistelua.

***

”Suomen ensimmäinen laajakangas-väri-show” kertoo vuokraajan mainos, joka kutsuu ”Iloista Linnanmäkeä” nimellä ”Tarva ja karannut vaahtotyttö riemupuistossa”. Oikeastaan on kysymyksessä suurin piirtein dokumenttifilmi tuosta kesäisen Helsingin viihdytyskeskuksesta. Linnanmäen kävijät palauttavat mielellään muistiinsa Peacockissa viettämänsä hauskat hetket ja käyntinsä laiminlyöneet tulevat tällä tavalla osallisiksi sen ohjelmasta. Peacockin lukuisat erinomaiset ohjelmanumerot on kuvattu alusta loppuun suoraan penkilläistujan näkökulmasta kameran asentoa muuttamatta. [– –] Värikuvaus on kaunista, sitä katselee mielellään. Koko värikäs Linnanmäki sankkoine yleisöjoukkoineen elää pirteätä suvista touhuansa. Kehyskertomus puikkelehtii kapeana ja kalpeana sirkusohjelman lomassa.

– Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 22/1960)

Hyvin menestyneen värielokuvan Virtaset ja Lahtiset jälkeen Veikko Itkonen päätti seuraavana kesänä panostaa tuotantonsa toiseen yhtä varmaan aiheeseen, Linnanmäellä tapahtuvaan näytelmäelokuvaan. Yleisö oli kuitenkin oikukas: tuottajan jälkikäteisen toteamuksen mukaan Iloinen Linnanmäki meni tyydyttävästi ainoastaan Hämeenlinnassa ja Varkaudessa. Muissa teattereissa katsomot eivät täyttyneet – Helsingin kaksoisensi-illasta elokuva poistui epätavallisen nopeasti viikossa. Yleisömenestykseltään Iloinen Linnanmäki kuului muutenkin kehnon vuoden heikoimpaan päähän.

Elokuvan kestävintä antia ovat dokumentaariset taltioinnit Linnanmäen Peacock-varieteen kansainvälisistä esiintyjistä kesällä 1960. Elokuvan musiikista vastaa Linnanmäen pitkäaikainen itävaltalainen kapellimestari Mario Weber orkestereineen – tosin kapellimestaria itseään sen enempää kuin orkesteriakaan ei näytetä kertaakaan elokuvassa. Estradilla ohimennen vilahtava numerotyttö Lu Nova on Mario Weberin vaimo. Iloisen Linnanmäen laboratoriotyöt tehtiin Suomi-Filmissä. Kerta oli vasta toinen eikä yhtiö vielä kyennyt valmistamaan laadultaan kunnollisia väriduplikaatteja. Niinpä elokuvassa ei ole lainkaan himmennyksiä eikä ristikuvia, vaan ylimenot tapahtuvat raaputtamalla eli ns. ”Aaronin sauvaa” käyttäen. Iloisen Linnanmäen kehno yleisömenestys sai tuottajan tekstaamaan elokuvan valokuvakansion selkään tuotannon nimeksi sarkastisesti Surullinen Linnanmäki.

Eija Itkoselle, kuvausryhmän monitoiminaiselle, alkuteksteihin merkitty tehtäväkuva U-2 on sanaleikki (”You too”). Lyhennyksellä oli myös humoristinen kytkentä tuolloin ajankohtaiseen yhdysvaltalaisen U-2 tiedustelulentokoneen alas ampumiseen Neuvostoliitossa.

– Suomen kansallisfilmografia 6 (1991) / 14.8.2002