Paremmin näyttelijänä, teatteriohjaajana ja toimittajana tunnetun Yrjö Tähtelän (1936–2025) ja poikkeuksellisen pitkän ja menestyksellisen laulajauransa elokuussa Olympiastadionille huipentavan Katri Helenan kunniaksi näytämme Tähtelän ainoaksi jääneen pitkän elokuvaohjauksen. Suomielokuvan kadonnut klassikko vai huonoin elokuva ikinä? Tule itse arvioimaan Tähtelän miimistä komiikkaa sekä Katri Helenan, Irwinin, Carolan, Eeron ja Jussin ja The Renegadesin musisointia tässä harvoin nähdyssä anarkistisessa iskelmäelokuvassa!

***

Yrjö Tähtelän 1962 perustama Tähtelä-Filmi Oy oli 1962 tuottanut lääkärielokuvan Varjostettua valoa Jarno Hiilloskorven ohjaamana. Sen jälkeen yhtiö oli saanut aikaan kolme lyhytelokuvaa ja kaksi mainospalaa talveen 1966 mennessä, jolloin Tähtelä-Filmi tuotti toisen ja viimeiseksi jääneen näytelmäelokuvansa Toprallin.

Jo talvella 1965 Yrjö Tähtelä suunnitteli yhdessä englantilaisen tuottajan George Grotschin kanssa värielokuvaa nimeltä Ragtime Story, joka olisi kuvattu seuraavana kesänä Suomessa. Hanke jäi vain suunnitteluasteelle. Ajatuksen uudesta iskelmärallista esittivät Tähtelälle hämeenlinnalaiset toverukset Markku Veijalainen ja Vexi Salmi. Käsikirjoitus syntyi ryhmätyönä kuvausten edetessä ja nimimerkillä Crazy. ”Meillä oli aivotrusti, jonka kokoomus vaihteli eri kerroilla. Aivotrustilla oli sihteeri, joka kirjoitti ylös esitetyt ideat. Sitten poimittiin yksi idea ja ryhdyttiin kehittelemään siitä tapahtumia. Ja kun se juuttui kiinni, aloitettiin toisesta kohtaa, ja sitten huomattiin ylimenokohta toisesta toiseen.” (Yrjö Tähtelä Elokuva-Aitassa 2/1966.) Tähtelää kiinnosti käytännössä kokeilla, olisiko mahdollista tehdä elokuvaa täysin improvisoiden ja siten kehittää ammattitaitoaan. Juonen tapahtumista noin kymmenen minuutin osuus sijoittui Tukholmaan. Elokuvan kuvasi alkuteksteissä Raymond-nimimerkin taakse kätkeytynyt Raimo Lehto, paitsi Kari Hakala The Renegadesin konserttijakson. Miespääosaa esitti Yrjö Tähtelä itse, muissa osissa nähtiin ensi kertaa valkokankaalla Katri-Helena, Irwin Goodman ja Pertti Melasniemi.

Yrjö Tähtelän yritys lämmittää iskelmäelokuvaa sai kriitikoilta tylyn tuomion. ”Tuntuu siltä kuin pohja (= bottom) olisi nyt saavutettu”, katsoi Martti Savo (Kansan Uuutiset 24.4.1966). ”Pop-, tähti- ja äänilevyiskelmäfilmejä on yritetty tehdä ennenkin heikoilla tuloksilla, mutta mitään niin avutonta, niin suttuisasti kuvattua, huonosti äänitettyä ja pitkäpiimäistä kuin tämä ’pop-top-ralli’ ei meillä ole tehty sitten Kankkulan kaivon aikojen ja mikäli muistini ei aivan petä, on mainittu Kaivo löytänyt Toprallissa nyt voittajansa.”

Taisto Pohjola (Päivän Sanomat 24.4.1966) myönsi, että ”Topralli on elokuvana varsin kurja tekele”, mutta yritti kaivaa myönteistä sanottavaa: ”Näen Toprallissa ainakin kaksi myönteistä ’viitettä’: ensiksikin tekijällä on silmää kauniiden, edustavien kuvasarjojen tekemiseen (esimerkiksi Katri-Helenan Lui-numero) ja toiseksi tekijä osoittaa sekä ohjaajan että näyttelijän ominaisuudessa eittämättömiä humoristin lahjoja. Kumpikin näistä tekijöistä on mukana Toprallissa vain viittauksenomaisesti, hetkittäin. Liika kiire, huolimattomuus tai mahdollisesti välinpitämättömyys ovat estäneet näiden ominaisuuksien nousun kukalle.”

Iskelmätaivaan tuolloisten tähtien kuviteltiin takaavan elokuvan taloudellisen kannattavuuden. Voitonjakoperiaate sovittiin siten, että työ tehtiin palkatta ja nettovoitot jaettaisiin tasan. Materiaali-, kuljetus- ja laboratoriokuluista vastasi Tähtelä-Filmi yksin. Toprallin yleisömenestys oli kuitenkin vuoden toiseksi heikoin. Elokuvaa ei nähty lainkaan Tampereella eikä Vaasassa. Esitystuottoja kertyi vain 19 300 markkaa, mikä merkitsi 143 000 markan suuruista tappiota, josta Tähtelä-Filmi joutui yksin vastuuseen. Maakuntien kaitakiertueilla yleisömenestys oli sen verran parempi, että ”ajan kanssa tilit taisivat mennä plus-miinus-nollaan”, muisteli Yrjö Tähtelä Suomalaisen elokuvan festivaalilla Turussa 13.4.1997.

– Suomen kansallisfilmografia 7:n (1998) mukaan