Kaivopuiston kauniin Reginan asetelman erisäätyisistä rakastavaisista 1800-luvun puolivälin Helsingissä toistava romanttisen traaginen draama jatkoi Linnanheimon valtavaa suosiota. Kreiviä esitti ensimmäisessä pääroolissaan Leif Wager, jonka tulkitsema alkuperäissävelmä Romanssi (”Sua vain yli kaiken mä rakastan”) nousi aikansa hitiksi ja myöhemmin ikoniseksi ikivihreäksi.

***

50-vuotispäivänsä aikoihin syksyllä 1940 T. J. Särkkä julkisti kaksi suurta hanketta, jotka hautautuivat jatkosodan alle: elokuva Kaarina Maununtyttärestä ja Vänrikki Stoolin tarinoiden uusi filmatisointi suomalaisin voimin. Edellisen osalta valmistelut olivat jo niin pitkällä, että tarvittavat pukukankaatkin ehdittiin hankkia ennen tekstiilisäännöstelyn alkamista. Hankinnat eivät kuitenkaan olleet turhia. sillä näiden kangaspakkojen turvin SF pystyi sota-ajasta huolimatta valmistamaan joukon pienitöisempiä pukuelokuvia kuten Katariina ja Munkkiniemen kreivi, Ballaadi (1944) ja Sylvi (1944).

Katariina ja Munkkiniemen kreivi on myös edustava esimerkki siitä todellisuuspaosta, joka jatkosodan vuosina leimasi kotimaista elokuvatuotantoa. Elokuvateatterit tarjosivat otollisen ja miltei ainoan pa­kopaikan sota-ajan yleiselle ankeudelle ja harmaudelle. Mitä tiukemmin säännöstely kiristi ruokapöydän antimia ja yhdenmukaisti pukeutumista, sitä notkuvimmiksi kävivät elokuvien pitopöydät ja sitä enemmän kangasmetrejä upposi filmitähtien asusteisiin. Historialliset romanssit ja etenkin 1800-luvun idyllit tarjosivat antoisan aihevaraston. Varsinaisena kimmokkeena Katariinan ja Munkkiniemen kreivin syntyyn vaikutti Kaivopuiston kauniin Reginan (1941) suuri yleisömenestys välirauhan kuukausina. Molempien elokuvien naispääosassa esiintyi palavasilmäinen Regina Linnanheimo ja molempien elokuvien alkuperäisaiheesta vastasi viihdelukemistojen aktiivisena kirjoittajana tunnettu Tuulikki Kallio, eri nimimerkein. Katariinan ja Munkkiniemen kreivin tarina sijoittuu viime vuosisadan puoliväliin ja tapahtuu pääosin Helsingissä. Nuori ja komea kreivi rakastuu äitinsä kauniiseen kamarineitoon, muonamiehen tyttäreen, jota hän ei tietenkään voi ottaa vaimokseen. Kreivi nai rikkaan ja ylhäisen tukholmalaiskaunottaren, kun taas rakkaudessaan pettynyt kamarineito suostuu vanhahkon kalastajan kosintaan. “Mutta tarina on vasta alussa. Kalastajan perheeseen syntyvän lapsen suonissa virtaa sinistä verta”, tiesi SF-Uutisten tuolloinen esittelyteksti kertoa.

Tasoltaan elokuva ei kuulu lajinsa heikoimpiin: Ossi Elstelän ohjaus on viitseliäämpää kuin yleensä ja Vittorio Mantovanin kuvaus lataa yltiöromanttisiin kohtauksiin kauniisti tasapainotetun melodraaman heh­kua. Regina Linnanheimon vastanäyttelijänä uusi tulokas Leif Wager teki läpimurtonsa ja lauloi itsensä ajan suomalaistyttöjen sydämiin. Elokuvan johtosävel, Nils-Eric Fougstedtin “Sua vain yli kaiken mä ra­kastan” soi Katupoikien laulun tavoin kaikkien suomalaisten huulilla. Yleensäkin Fougstedtin musiikki sai aikalaisarvioissa kiitosta:

“Tyylillisesti hän tottuneesti noudattaa romantiikan vuosisadan helposti omaksuttavaa musiikkia, hänen melodiassaan on joustavasti kuvai­levaa ilmettä ja lyyrillistä lämpöä”, kirjoitti Uuden Suomen Y. S.

– Kari Uusitalon (1977, 1985) ja muiden lähteiden mukaan. Tarkastamotietojen täydennys Pasi Nyyssönen 24.3.2015