Puolalaisen Krzysztof Kieślowskin ikoninen televisiosarja Dekalog (The Decalogue/Kymmenen käskyä, 1988–89) on laajalti tunnustettu yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä elokuvateoksista ja tv-sarjoista. Jokainen jakso liittyy yhteen käskyyn, mutta ei kirjaimellisena opetuksena tai saarnana, vaan eettisenä ja elämää pohtivana tarinana. Varsovalaiseen kerrostalokortteliin sijoittuvan sarjan henkilöt ovat tavallisia ihmisiä, jotka joutuvat vaikeiden moraalisten valintojen eteen. Alun perin usealle ohjaajalle suunniteltu sarja syntyi reaktiona 80-luvun puolalaisen elämän epäjärjestykseen ja globaalin arjen epävarmuuteen.

Dekalog kuvaa arjen moraalia ja tilanteita, joissa oikea ja väärä ovat monimutkaisia, ilman yksiselitteisiä vastauksia. Kieślowskin moraalikäsitys korostaa motiiveja ja seurausten epävarmuutta: hyvä aikomus ei aina riitä. Moraali syntyy tunteiden, pelon, rakkauden ja järjen ristipaineessa, ja jokainen valinta heijastuu väistämättä ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Arkirealismin ja filosofisen pohdinnan yhdistävän Dekalogin viides ja kuudes jakso laajennettiin myös pitkiksi elokuviksi Lyhyt elokuva tappamisesta (1988) ja Lyhyt elokuva rakkaudesta (1988).

Dekalog-näytöksiin on myynnissä Dekalog-sarjakortti hintaan 75 €/67 € (klubikortilla), mutta niihin on saatavilla myös yksittäislippuja.

***

“Kunnioita isääsi ja äitiäsi.”

Anka on 20-vuotias. Hänen äitinsä on kuollut, ja Anka elää isänsä Michalin kanssa. He tulevat hyvin toimeen. Michalin on lähdettävä ulkomaanmatkalle. Hänen lähdettyään Anka löytää isänsä huoneesta kirjekuoren, jossa lukee “Avattavaksi vasta kuolemani jälkeen”. Kirjekuoressa on toinen kuori, joka on osoitettu Ankalle. Isän palattua Anka siteeraa hänelle kirjeen kohtaa, josta käy ilmi, ettei Michal ehkä olekaan Ankan oikea isä. Heidän välilleen syntyy uudenlainen suhde Ankan yrittäessä hienovaraisesti vietellä Michalia.

[Piesiewiczin ehdotettua Kieslowskille elokuvaa kymmenestä käskystä he alkoivat kehitellä projektia yhdessä vuoden 1985 aikoihin.] Krzysztof Kieslowski: Pitäisikö tehdä yksi elokuva vai useita, ehkä kymmenen? Tässä vaiheessa oli kyse vain käsikirjoituksesta. Yksi syy, miksi ryhdyin hankkeeseen, oli se, että olin toiminut usean vuoden ajan Krzysztof Zanussin varamiehenä TOR—tuotantoyksikön taiteellisessa johdossa. Zanussi oli paljon ulkomailla, joten hän teki vain linjapäätöksiä, ja päivittäisten asioiden hoito jäi minulle. Tuotantoyksikön tavoitteisiin kuului auttaa nuoria ohjaajia tekemään esikoiselokuvansa. Tunsin monia, jotka ansaitsivat tämän mahdollisuuden, ja tiesin, miten vaikeaa oli löytää rahaa tähän tarkoitukseen. Puolassa televisio oli ollut pitkään esikoiselokuvien luomisen luontainen tyyssija. Vaikeus oli siinä, että televisio ei ollut kiinnostunut kertaluontoisista projekteista. Se halusi sarjoja. Ajattelin, että jos kirjoittaisimme kymmenen käsikirjoitusta ja esittelisimme ne sarjana, kymmenen nuorta ohjaajaa pääsisi tekemään esikoisensa. Hetken aikaa tämä idea antoi vauhtia kirjoitustyöllemme. Vasta käsikirjoitusten ensiversioiden valmistuttua, tajusin melko itsekkäästi, etten halunnut luovuttaa tekstejä muille. Olin oppinut pitämään joistakin niistä, ja olisi ollut vaikeaa päästää ne käsistäni. Halusin ohjata itse, ja kävi ilmeiseksi, että tekisin kaikki kymmenen. Tiesimme alusta pitäen, että elokuvat sijoittuisivat nykypäivään. Hetken aikaa harkitsimme niiden sijoittamista politiikan maailmaan, mutta 1980-luvun puoleenväliin tultaessa politiikka oli lakannut kiinnostamasta meitä. Sotatilan aikana tajusin, ettei politiikka ole todella merkityksellistä. Tavallaan se tietenkin määrittelee, mitä me olemme ja mitä meidän on lupa tehdä, mutta se ei ratkaise todella tärkeitä inhimillisiä kysymyksiä. Todella olennaisiin, perimmäisiin kysymyksiin politiikka ei anna vastausta. Sillä, asuuko ihminen kommunistisessa maassa vai vauraassa kapitalistisessa maassa, ei ole merkitystä kun on puhe sellaisista kysymyksistä kuin: mikä on elämän tarkoitus? Miksi nousta aamulla sängystä?

– Teoksen Kieslowski on Kieslowski (1993, suom. Matti Apunen 1994) mukaan AA 1994