Puolalaisen Krzysztof Kieślowskin ikoninen televisiosarja Dekalog (The Decalogue/Kymmenen käskyä, 1988–89) on laajalti tunnustettu yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä elokuvateoksista ja tv-sarjoista. Jokainen jakso liittyy yhteen käskyyn, mutta ei kirjaimellisena opetuksena tai saarnana, vaan eettisenä ja elämää pohtivana tarinana. Varsovalaiseen kerrostalokortteliin sijoittuvan sarjan henkilöt ovat tavallisia ihmisiä, jotka joutuvat vaikeiden moraalisten valintojen eteen. Alun perin usealle ohjaajalle suunniteltu sarja syntyi reaktiona 80-luvun puolalaisen elämän epäjärjestykseen ja globaalin arjen epävarmuuteen.

Dekalog kuvaa arjen moraalia ja tilanteita, joissa oikea ja väärä ovat monimutkaisia, ilman yksiselitteisiä vastauksia. Kieślowskin moraalikäsitys korostaa motiiveja ja seurausten epävarmuutta: hyvä aikomus ei aina riitä. Moraali syntyy tunteiden, pelon, rakkauden ja järjen ristipaineessa, ja jokainen valinta heijastuu väistämättä ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Arkirealismin ja filosofisen pohdinnan yhdistävän Dekalogin viides ja kuudes jakso laajennettiin myös pitkiksi elokuviksi Lyhyt elokuva tappamisesta (1988) ja Lyhyt elokuva rakkaudesta (1988).

Dekalog-näytöksiin on myynnissä Dekalog-sarjakortti hintaan 75 €/67 € (klubikortilla), mutta niihin on saatavilla myös yksittäislippuja.

***

”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.”

New Yorkista saapunut Elzbieta tutkii sodasta selvinneiden juutalaisten kohtaloita. Hän käy etiikan luennoilla Varsovan yliopistossa ja kertoo professori Zofialle olevansa se pieni juutalaistyttö, jolle tämä ei antanut natsimiehityksen aikana turvapaikkaa.

Krzysztof Kieslowski: Kymmenen käskyä on yritys kertoa kymmenen tarinaa 10-20 yksilöstä, jotka tajuavat kiertävänsä kehää ja olevansa kykenemättömiä saavuttamaan sitä mitä he tavoittelevat. Meistä on tullut liian egoistisia, olemme rakastuneet liikaa itseemme ja omiin tarpeisiimme, ikään kuin kaikki muu olisi jotenkin kadonnut taustalle. Teemme oletettavasti paljonkin läheistemme hyväksi, mutta katsellessamme jälkeenpäin elämäämme näemme, että vaikka olemme olleet tekevinämme kaikkemme heidän puolestaan meillä ei ole ollut jäljellä voimaa tai aikaa ottaa heitä luoksemme vaikka vain sanoaksemme ystävällisen tai hellän sanan. Meillä ei ole ollut aikaa tunteillemme, ja siinä on luullakseni todellinen ongelma. Meillä ei ole aikaa intohimolle, joka on vahvasti sidoksissa tunteisiin. Elämä luistaa käsistämme.

Jokaisen elämä on tarkastelun arvoista, jokaisella on salaisuutensa ja draamansa. Ihmiset eivät puhu elämästään, koska heitä nolottaa. He eivät halua avata vanhoja haavoja, tai he pelkäävät vaikuttavansa vanhanaikaisilta ja sentimentaalisilta. Halusimme aloittaa jokaisen elokuvan tavalla, joka antaisi ymmärtää, että päähenkilöt on valittu sattumalta. Harkitsimme jättiläisstadionia, jonka kymmenientuhansien kasvojen joukosta valitsisimme yhdet. Lopulta päätimme sijoittaa tapahtumat suureen lähiöön, niin että yleiskuvassa näkyisi tuhansia samanlaisia ikkunoita. Kyseessä on Varsovan kaunein lähiö, minkä vuoksi valitsin sen. Se näyttää melko kamalalta, joten saatte kuvitella millaisia muut ovat. Se, että sarjan kaikki ihmiset asuvat samassa lähiössä tuo heitä jotenkin lähemmäksi toisiaan. Joskus he tapaavat ja kysyvät: ’Saisinko lainaksi kupillisen sokeria?’

– Teoksen Kieslowski on Kieslowski (1993, suom. Matti Apunen 1994) mukaan AA 1994