1930-luvun Kiinaan sijoittuvassa Indiana Jones -henkisessä toimintaseikkailussa Michelle Yeoh esittää japanilaismiehittäjiä vastaan taistelevaa lentäjäagenttia, jonka salaisena aseena toimii kamppailutaitojen lisäksi viuhuva piiska. Tähden mukaan kuvaukset olivat niin rankat, että hän harkitsi toimintauransa lopettamista, mutta jäikin vain viiden vuoden tauolle.

***

Vuoden 1987 Magnificent Warriors sai D&B Productions -tuotantoyhtiön elokuvista siihen mennessä suurimman budjetin käytettäväkseen, ja se kuvattiin kokonaan paikan päällä Taiwanissa ja studiolavasteissa. Elokuva lainaa Indiana Jones -seikkailuiden 1930-luvulle sijoittuvan pulp-viihteen muodon, joten se sijoittuu aikakauden sino-japanilaisen suursodan melskeisiin. Studion päätähdeksi noussut Michelle Yeoh tekee myös roolihahmostaan korostetusti naispuolisen Henry Jones Jr.:in – nahkatakkia ja aseena käytettävää piiskaa myöten. Fok Ming-ming on lentäjä, henkivartija ja lähetti, oikeastaan eräänlainen onnensoturi, joka taitaa tietysti myös taistelulajit. Hahmossa yhdistyy aasialainen ja panmaailmallinen sankarillinen arkkityyppi. Yeoh esittää hahmon pilke silmäkulmassa, pitäen pokkansa ja hyvän tuulensa yllä mitä vaarallisempiin tilanteisiin joutuukaan.

Tutumpaa on tavanomaisten Hongkong-elokuvan hahmojen käyttö elokuvassa. Tutun omaisia ovat esimerkiksi koomisena kevennyksenä toimiva huiputtaja ja pikkurikollinen (Richard Ng), sekä taistelulajien osaamista hyökkäävällä kätyrijoukolla testaava vanha mestari, setä Lung (Fung Ging-Man). Keskeisten henkilöiden kaartin täydentää jalo, mutta hieman naiivi agentti, jota esittää Derek Yee.

Elokuvan pastissimaisen luonteen vuoksi sen esittämää kuvaa sodanajan luonteesta tuskin voi pitää kovin totuudenmukaisena. Sen päätehtävä on viihdyttää, minkä vuoksi logiikka ja arkijärki asetetaan huimien stunt-jaksojen takapenkille. Kuitenkaan elokuva ei kaihda myöskään synkempien totuuksien kuvaamista, oikeastaan karummin kuin Indiana Jonesissa koskaan kehdattiin. Sota-aikana toimitaan vahvimman oikeudella ja väärälle taholle osoitettu luottamus voi koitua turmiolliseksi. Ming-Ming esitellään huikealla stunt-jaksolla, jossa hän hoitaa aselähetyksen uhkarohkealla lentokoneen laskeutumisella, jonka jälkeen syntyy takaa-ajojakso ratsain. Lopulta machetea käyttäviä vihollisia vastaan joutuu käyttämään myös kung fu -kykyjä ja lopulta konekivääriä.

Ming-ming saa ”kansan sankarilta”, setä Lungilta tehtäväkseen auttaa Kiinan agentti 001:tä pelastamaan pieni manchurialainen (nykyisin bhutanilainen) kylä Kaa Yi, jossa japanilaiset suunnittelevat myrkkykaasun valmistusta. Tarkoitus on saada pormestarin (Lowell Lo) ja kapinallisen prinsessan (Cindy Lau) avulla kyläläiset nousemaan vastustamaan japanilaisia. Mutta julmat miehittäjät ovat ehtineet paikalle jo ensin.

Yeoh on myöhemmin haastatteluissa kertonut kuvausten olleen hänen elämänsä rankimpia, ja on helppo nähdä, miten elokuvan toiminnan tekeminen on ollut vaikeaa, koska se sekoittaa keskenään taistelukoreografiaa, ammuskelua, akrobatiaa, ratsastusstuntteja ja jopa lentokonetaistelua soppaansa. Elokuvakaan ei menestynyt aivan odotetusti Hongkongin lippuluukuilla, ja sitä kenties oli hankalempi myydä ulkomaille. Patriarkaalisen tavan mukaisesti Yeoh suunnitteli siirtymistä elokuvarooleista aviomiehensä, tuottaja Dickson Poonin kotirouvaksi. Kuitenkin parin lapsen saamisvaikeudet ajoivat suhteen nopeasti karille, ja Yeoh palasi toimintaelokuvien pariin viiden vuoden tauon jälkeen.

Sukupuoliroolien horjuttaminen ei ole enää niinkään elokuvan keskiössä, kuin Ming-mingin kasvu kiinalaisen kansan sankariksi, jolle suurempi hyvä on merkittävämpi motivaattori kuin lasikattojen rikkominen tai oma etu. Elokuvaan on otettu mukaan reilusti kansallisia symboleja, lippuja ja sotilastervehdyksiä. Tämän voi ottaa jo signaalina siitä, mihin Hongkongin elokuvateollisuus on matkalla ja miten sen omaleimaisuus pikkuhiljaa tukahdutettiin.

– Paavo Ihalainen