Alfred Hitchcockin tyylitajua huokuva vakoojatrilleri yhdistää romantiikan ja kylmän sodan jännitteet. Ingrid Bergmanin Alicia on haavoittuva mutta päättäväinen nainen, joka ajautuu kaksoisrooliin natsien verkostoon Brasiliaan. Vaarallinen peitetehtävä joutuu romantiikan vuoksi koetukselle Hitchcockin hienoimpiin teoksiin lukeutuvassa jännityselokuvassa.

***

Alfred Hitchcock itse toimi Kohtalon avaimen tuottajana, joten tästä elokuvasta tuli hänen Amerikan vuosiensa ensimmäinen elokuva, johon hänellä oli täydellinen kontrolli. Elokuvan kertomus oli hänen omansa. Käsikirjoittajanaan hänellä oli – kuten Noidutussa – Hollywoodin nopeimpiin ja tehokkaimpiin kuulunut Ben Hecht (1893–1964). Tämän noir-henkisen elokuvan kuvauksesta vastasi Ted Tetzlaff. Näyttelijöinään Hitchcockilla oli suuret suosikkinsa Ingrid Bergman ja Cary Grant, joiden työtä täydentävät suurenmoisella tavalla Claude Rains (Casablancassa Bergmanin tavoin esiintynyt hieno luonnenäyttelijä) ja Leopoldine Konstantin.

Jälleen kerran Hitchcock osoittaa taitonsa alistaa poliittisen ajankohtaisuuden – Etelä-Amerikkaan paenneitten natsien juonittelut ja uraanin atomipommin rakenneosana – henkilösuhteille niin, että elokuva on olennaisesti ajaton.

Tuskin mikään Hitchcock-elokuva on Kohtalon avainta tyylikkäämpi traktaatti ihmisen epäpuhtaasta motivaatiosta ja ‘harmaasta’ moraalista: ihmisen tahtomisen ja pyrkimisen loputtomasta epäpuhtaudesta ja hyvän ja pahan yhteen kietoutumisesta. Tämä tiivis ja jännityksensä loppuun asti säilyttävä mestariteos, jonka ihmissuhteiden geometriaa luonnehtii – kuten esimerkiksi Puhtauden lunnaissa (Blackmail, 1929) – kolmio, on lukemattomia katsomiskertoja kestävä monimielisen rikas teos.

Hitchcock sanoi Kohtalon avaimen kertovan vanhan tarinan rakkauden ja velvollisuuden ristiriidasta. Tämän tematiikan aikaisempi toteutus oli esimerkiksi Puhtauden lunnaat ja sen myöhempiä tapauksia esimerkiksi Vaarallinen romanssi ja Topaz.

Elokuva alkaa kuten Psyko: meille ilmoitetaan tarkka aika ja paikka. Psykon tavoin katsojasta tehdään myös Kohtalon avaimen alussa heti tirkistelijä – rooli, joka katsojalla on myöhemminkin. David Bordwell näkeekin Kohtalon avaimen Hitchcockin ‘voyeurististen’ mestariteosten – joista Psyko on keskeisimpiä – sukulaisteoksena. Tärkeää ei ole vain tirkisteleminen, vaan katsominen ja katseet yleensäkin. Katseet vievät elokuvan toimintaa eteenpäin ja ne sekä synnyttävät että kanavoivat dramaattista jännitystä. Melkein jokaisessa kohtauksessa joku on tirkistelijä, ja Hitchcock operoi näkökulmilla ja niiden siirtymillä taitavalla tavalla.

– Heikki Nymanin (1989) mukaan lyhentäen