Priscillan jättipotin innoittamana syntynyt Kiitos kaikesta Wong Foo, parhain terveisin! (1995) on road movie kolmen queenin (Patrick Swayze, Wesley Snipes, John Leguizamo) matkasta Los Angelesiin. Komedian parasta antia ovat julkkis-cameot Julie Newmar, Lady Bunny, Quentin Crisp ja RuPaul itse.

***

Kiitos kaikesta Wong Foo, parhain terveisin! seuraa Stephan Elliottin Priscilla – aavikon kuningatar (1994) -menestystä aivan sen välittömässä vanavedessä. Amerikkalainen variaatio drag queenien automatkasta on silti jotain aivan muuta kuin aussiedeltäjänsä, minkä voi päätellä jo näyttelijävalinnoista. Priscillan Terence Stampin, Hugo Weavingin ja Guy Pearcen sijaan Wong Foo tarjoilee elokuvayleisölle Patrick ”Dirty Dancing” Swayzen, Wesley ”Blade” Snipesin ja John ”Moulin Rouge” Leguizamon.

Kiitos kaikesta Wong Foo, parhain terveisin! on kertomus kolmesta drag-ammattilaisesta, Vida Bohemesta (Patrick Swayze), Noxeema Jacksonista (Snipes) ja Chi-Chi Rodriguezista (Leguizamo), joista kaksi ensin mainittua voittaa palkintomatkan Hollywoodiin. Kaveria ei kuitenkaan jätetä, joten lentoliput vaihdetaan isoon avoautoon, jolla koko trio voi taittaa taipaleen unelmiensa Kaliforniaan. Matka New Yorkista Los Angelesiin katkeaa – yllätys, yllätys – keskelle pahinta takahikiää, missä autojen varaosista voi vain haaveilla. Niinpä kolmikko joutuu majoittumaan Snydersvillen ainoaan hotellipahaseen. Kuinka ollakaan, Snydersville vaikuttaa perin onnettomien ihmisten tyyssijalta, missä riittää haastetta ihmissuhdetaitoiselle transtriolle. Vidan, Noxeeman ja Chi-Chin huomio kiinnittyy erityisesti reppanaan hotellinomistajattareen, Carol Anniin (Stockard Channing), jonka elämä muuttuu radikaalisti kolmikon maagisen kosketuksen ansiosta.

Kiitos kaikesta Wong Foo, parhain terveisin! -komedia flirttailee häpeämättömästi transvestismin ja transseksuaalisuuden kustannuksella. Valitsemalla pääosiinsa tavallisesti perimachoissa rooleissa nähdyt miestähdet elokuva kaivaa maata oman uskottavuutensa alta. Etenkin Swayzen ja Snipesin ristiinpukeutumista katsoo kasvavan hämmennyksen vallassa, varsinkin kun elokuva ei sisällytä heidän identiteetteihinsä seksuaalisuuden hiventäkään. Ainoastaan Leguizamon (jonka tähtikuva on e.m. kollegoja ”sallivampi”) kohdalla tarina tekee myönnytyksen romantiikan suuntaan, jos kohta kyseisen sivujuonen käsittely jää täyttymättömäksi. Vida, Noxeema ja Chi-Chi saavat lopulta tyytyä olemaan pelkkiä aseksuaalisia suhdeterapeutteja.

Kuten arvata saattaa, Beeban Kidronin ohjaaman elokuvan suurin ongelma on sen tökerö, ajattelematon käsikirjoitus. Swayze, Snipes ja Leguizamo esiintyvät paremmin kuin mitä etukäteen voisi arvella. Ei ole näyttelijöiden vika, ettei kuluneisiin kliseisiin sortuvista stereotyypeistä löydy tämän enempää ammennettavaa. Tuppukylä-draaman pahin puute ja suoranainen synti on se, ettei se missään vaiheessa anna avainhenkilöidensä kasvaa kokonaisiksi ihmisiksi. Douglas Carter Beanen käsikirjoitus tyytyy näkemään Vidan, Noxeeman ja Chi-Chin jonkinlaisina arjesta ja omasta ruumiillisuudestaan irtautuneina hyvinä haltijattarina. Heidän kohdallaan termi ”fairy godmother” ei tunnu lainkaan sisältävän homoseksuaalista konnotaatiota.

Jos Kiitos kaikesta Wong Foo, parhain terveisin! -komediaa on uskominen, tekisi dragtrion visiitti ihmeitä mille tahansa takapajulalle. Epäilemättä, mutta asenneilmaston muutosprosessi sujuisi tuskin missään ihan näin silkoisesti, seksuaalisia konflikteja vältellen. Elokuvan mainoslause ”attitude is everything” (=asenne ennen kaikkea) kertoo paljon Beanen tarinan päämääristä; drag-maailmasta on lainattu mukaan kaikki värikkäin, eksoottisin ja räiskähtelevin (feminiininen) energia. Kolikon kääntöpuolet sen sijaan on autuaasti viskattu romukoppaan.

-OH 14.7.2005