Hittimusikaalin Broadwaylle ja uusintafilmatisoinnin innoittanut teos on Watersin ainoa ”koko perheen” elokuva. 1960-luvun amerikkalaisen yhteiskunnan mullistusten kynnykselle sijoittuvassa komediassa pyylevä teini (Ricki Lake) pääsee kilpailemaan television tanssiohjelmaan ja nousee yllättäen yleisösuosikiksi. Elokuva jäi Watersin ja Divinen viimeiseksi yhteistyöksi ennen jälkimmäisen kuolemaa.

***

Pahamaineisista shokki-iskuistaan tunnetun voimakaksikon John Watersin ja Divinen läpimurto Hollywoodin tervehenkiseen mainstream-viihteeseen sai surumielisen vivahteen, kun Divine löydettiin sydänkohtaukseen kuolleena hotellihuoneestaan Los Angelesissa vain pari viikkoa sen jälkeen kun Hairspray oli saanut ensi-iltansa loistavien arvostelujen siivittämänä. Ja kyseessä onkin täysosuma. Waters ei ole myynyt itseään Hollywood-establishmentille perversseistä pakkomielteistään luopuen, vaan entisestään jalostanut terävää huomiokykyään ja suurta sympatiaansa yhteiskunnan ulkopuolisia kohtaan, tuloksena ”all-talking, all-dancing, sort-of-big-budget civil rights comedy dealing with glamour-starved teenage celebrities, their blue-collar mothers, and their quest for mental health”. Waters on edistynyt ensimmäisten kymmenen elokuvansa yleisluonteisesta raivopäisyydestä ja kypsynyt käsikirjoittajana ja varsinkin ohjaajana. Hänen henkilökohtaiset pakkomielteensä ovat edelleen näkyvästi esillä – lähiöiden tapakulttuuri, rikkinäiset perheet, Baltimoren paikallisoutoudet, tanssimusiikki, suunnattomat hiuslaitteet, polyester-vaatteet, mauttomat huonekalut ja räikeä arkkitehtuuri – mutta itsetarkoituksellinen shokkitaktiikka on poissa. Kokeiltuaan kaikkia mahdollisia shokin lajeja hän teki Hairspraysta lapsille sallitun elokuvan ”tahallaan… Se oli ainoa shokki jäljellä”.

Watersin rakkaaseen Baltimoreen noin vuonna 1962 sijoittuva Hairspray kuvaa 1950-lukulaisen amerikkalaisen naiiviuden viimeisiä hetkiä kansakunnan siirtyessä sodanjälkeisestä itsetyytyväisyydestä yhteiskunnallisten mullistusten aikakauteen. Kuten Divinen esittämä Edna Turnblad toteaa: ”The times they are a’changin’. I feel it blowin’ in the wind”. Pyörteeseen joutuu jopa ”Corny Collins Show”, hillittömän suosittu baltimorelainen television tanssiohjelma, jossa kaupungin teinit tanssivat viimeisimpien hittilevyjen tahdissa. Shown kuningatar on pilalle hemmoteltu Amber Von Tussle, jonka isä omistaa ”Tilted Acres” -huvipuiston. Amberin tyrannimainen äiti pitää uupuneelle tyttärelleen sulkeisharjoituksia, jotta oma lemmikki säilyttäisi paikkansa television valokeilassa. Työläiskaupunginosassa pyylevä Tracy Turnblad ja hänen laiha ystävättärensä Penny Pingleton ryntäävät kotiin joka päivä katsomaan showta. Tämä surettaa ylirasittunutta Edna-äitiä, mutta ylipainoisuudestaan huolimatta Tracy kohoaa shown kuningattareksi sensaatiomaisella tanssillaan. Baltimoressa muhii samanaikaisesti suurempia levottomuuksia. Vaikka valkoiset teinit tanssivat showssa mustan rhythm & bluesin tahdissa, mustia ei päästetä mukaan muuten kuin jokakuukautisessa ”Negro Day” -lähetyksessä, jota emännöi Motormouth Maybell. Corny Collins ei hyväksy rotusyrjintää, mutta tympäisevä TV-kanavan omistaja Arvin Hodgepile vaatii sen ylläpitämistä ehdottomasti. Kaupungin suosikkiteiniksi kohonnut Tracy käynnistää kampanjan tilanteen muuttamiseksi. Sykähdyttävä elokuva on täynnä kirkkaita värejä ja loistavaa musiikkia. Rakastavalla huolella rekonstruoitujen tanssien joukossa ovat the Madison, the Bug, the Mashed Potato, the Dog, the Roach ja the Limbo Rock.

– Lähteenä The Motion Picture Guide 1989 Annual – AA 1994