KUUMA SUO (2001)

Kuumuus piinaa Luoteis-Argentiinan nuhjuisessa lomanviettopaikassa lomaansa viettäviä. Aikuiset juovat viilennettyä punaviiniä tukahduttavassa auringossa keskellä karun epämuodikasta dekadenttia rappiota. Lapset saavat oppia elämään omin päin. Lucrecia Martelin esikoisohjaus avasi uuden aikakauden argentiinalaisessa elokuvassa.

***

Lucrecia Martel on ollut keskeinen nimi 1990-luvun puolessa välissä syntyneessä Argentiinan uudessa elokuvassa. Kyse on löyhästä yhteenliittymästä, johon kuuluvat henkilöt työskentelevät itsenäisesti laajentaakseen sitä kuvaa, mitä valtavirtaelokuva on luonut argentiinalaisesta identiteetistä valkokankaalla. Kuten muuallakin, tämä kuva jättää pois tiettyjä tarinoita ja kasvoja, mukaan lukien nuoret, uskonnolliset vähemmistöt tai muut etniset tai alkuperäiskansojen yhteisöt.

Martel on erityisesti keskittynyt syntymä- ja kasvualueeseensa Saltaan, joka on provinssi ja sen pääkaupunki kaakkois-Argentiinassa. Useimmat Martelin elokuvat sijoittuvat sinne, mutta La Ciénagan Salta on silti fiktiota.

Martel kasvoi Saltassa argentiinalaisen konservatiivisen porvariston parissa. Juuri tämän yhteiskuntaluokan näkemykset itsestään ja alkuperäisväestöstä ovat nyt kriittiseksi ryhtyneen ohjaajan keskiössä. Martel tiivistää  alueella vallitsevan asenteen: “He ovat vain palvelijoita. Me omistamme maan, oikeudet – kaiken.“

Salta-trilogiassa, johon kuuluvat La Ciénagan (2001) lisäksi The Holy Girl (2004) ja The Headless Woman (2008) Martel rakentaa hienovaraisen, mutta samalla vahvan tuomion sille perinteiselle välinpitämättömyydelle, jota valkoinen keski- ja yläluokka osoittaa Argentiinan alkuperäisväestöä kohtaan. Tämä on itse asiassa poliittista – politiikka on keskeistä Martelin tuotannolle –  ja se tuodaan selkeästi esille jo La Ciénagan alkukuvissa.

Argentiinan porvaristo on tuottamatonta, velttoa ja itsesäälin täyttämää. La Ciénagan kuvastossa he viettävät aikaansa pitkällään sängyissä ja uima-altaan reunalla. Palvelijat tekevät kaiken tarpeellisen ja itse asiassa estävät romahduksen. Tämä ei estä heidän haukkumistaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Martelin pitkä esikoiselokuva on rohkea ja kriittinen avaus argentiinalaisen elämänmuodon analyysiin tavalla, jossa on löydettävissä aineksia myös muualle maailmaan.

– Jari Sedergren 2019