SKIERRI – VAIVAISKOIVUJEN MAA (1982)

Skierri - dvärgbjörkarnas land
Ohjaaja
Markku Lehmuskallio
Henkilöt
Jouni S. Labba, Eeva-Maija Haukinen, Jukka Häyrinen
Maa
Suomi/Ruotsi
Kesto
118 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 2K DCP
Lisätieto
näytöksen alustaa Jouko Aaltonen
Ikäraja

Skierri – vaivaiskoivujen maa jatkaa samaa pohdintaa ihmisen ja luonnon suhteesta, kahden kulttuurin yhteentörmäyksestä sijoitettuna saamelaisten elämänpiiriin. Ennen kuvauksia Lehmuskallio eli ja työskenteli vuoden ajan saamelaisten parissa ja pystyi elokuvassaan luomaan sisäistyneen vision heidän elämänmuodostaan, sen perinteistä ja uhista.

***

Meillä Suomessakin on elokuvantekijöitä, jotka elokuvia valmistaessaan ovat loppuun saakka tinkimättömän rehellisiä omalle itselleen, ohjaajia joille kompromissit elokuvan toteuttamisessa ovat tuntematon käsite; miehiä jotka uutta elokuvaa ohjatessaan aina heittävät peliin kaikkensa.

Yksi tällainen tinkimättömyydestään kuuluisa elokuvantekijä on Rauni Mollberg; mies joka kolmelle tähänastisella elokuvallaan on tunnetumpi kuin joku toinen kolmellakymmenellä. Toinen vähintään yhtä peräänantamaton, mutta suuren yleisön heikommin tuntema tuottaja-ohjaaja on Markku Lehmuskallio – hän kun ei osaa eikä ilmeisesti tahdokaan pitää meteliä itsestään.

Elokuvan sisäpiireissä Markku Lehmuskallion sitkeys on jo suoranainen legenda. Luonnonkuvaus on hänen ominta alaansa, ja yhtä ainoata lintuotosta varten hän tarvittaessa jaksaa olla asennolla vaikka vuorokauden ympäriinsä. Uusinta elokuvaansa, nyt nähtävää Skierriä, valmistellessaan Lehmuskallio muutti jopa vuodeksi tunturi-Lappiin asumaan, hankkien elantonsa poromiehenä ja muissa paikallisten ja muissa paikallisten alkuasukkaiden jokapäiväisissä askareissa. Tämänkaltaista etukäteispaneutumista ei suomalaisen elokuvan historia tunne aikaisemmilta ajoilta vielä kertaakaan.

Asuessaan vuoden saamelaisten parissa Enontekiössä sekä käyttäessään toisen vuoden elokuvan varsinaiseen toteuttamiseen Markku Lehmuskallio on ilmeisestikin varsin pitkälle sisäistänyt paikalliseen alkukulttuuriin sekä sikäläisten asukkaiden elin- ja ajattelutapoihin, Seurauksena tästä kaikesta on kuitenkin samalla siten se, että elokuvasta on ulkopuoliselle katselijalle tullut varsin vaikeasti avautuva. Näin varsinkin, kun Markku Lehmuskallio on tehnyt elokuvansa käytännöllisesti katsoen kokonaan paikallisten asukkaiden varaan nojautuen – pitkässä, sinänsä kuitenkin enimmäkseen pieniin sivutehtäviin perustuvassa roolilistassa on mukana yksi ainoa ammattilaisnäyttelijä, Eeva-Maija Haukinen. Henkilöohjaus ei ole Markku Lehmuskallion vahvimpia puolia, ja ristiriita käy sitäkin näkyvämmäksi kun osa repliikeistä on sekä kirjoitettu epäaidosti että esitetään amatöörimäisittäin epäselvästi ja teennäisesti.

Elokuvan suureksi perusideaksi on ilmoitettu saamelaisten ja etelästä tulleiden virkamiesten erilaisen oikeustajun aiheuttama ristiriita. Saamelaiset nojaavat perinnäistapoihinsa, virkamiehet Helsingissä säädettyihin lakipykäliin. Valmiissa elokuvassa tuo ristiriita jää kuitenkin varsin ponnettomaksi, eikä sitä ilman etukäteistietoa oikein pystyisi tarinan pääkonfliktiksi mieltämäänkään. Syntyperäinen saamelainen kenties ymmärtää tilanteen paremmin kuin tällainen etelän lantalainen, samoin elokuvan suorastaan verkkaisen rauhallisen kertomistyylin. Aikaa ja etäisyyksiähän mitataan Lapissa kokonaan toisin perustein kuin ruuhka-Suomessa.

Sana Skierri on saamenkieltä ja tarkoittaa vaivaiskoivuja. Markku Lehmuskallion uusin elokuva onkin kuvattu havupuurajan tuolla puolen, Enontekiössä. Muutoinkin elokuvassa on mukana runsaasti saamenkielistä keskusteluakin, enemmän kuin kaikissa tähänastisissa Lapin-aiheisissa elokuvissamme yhteensä. Tarkoituksena tiettävästi onkin valmistaa Skierristä edelleen myös kokonaan saameksi äänitetty versio. Elokuva on järjestyksessä toisena varustettu Suomessa stereofonisella Dolby-äänellä; vahinko vain että tuota stereofoniaa vielä toistaiseksi voidaan kuunnella vain harvoissa ja valituissa maamme teattereissa. Monona kuultuna Skierrin äänitausta mielestäni häviää selvästi Markku Lehmuskallion edellisen elokuvan, Korpinpolskan alun upealle äänitykselle – muistattehan tuon jakson, missä metsä valitti myrskyn kourissa ja puut paukkuivat talvipakkasilla.

Korpinpolskan tavoin on Markku Lehmuskallio ollut myös tämänkertaisen uutuutensa pääkuvaaja. Lapin maisemat Lapin maisemat ovat avaria ja mahtavia, mutta käyvät tässä elokuvassa ajan mittaan jollakin tavalla yksitoikkoisen tuntuisiksi. Pituutta elokuvalla on paria minuuttia vailla kaksi tuntia – hieman lyhyempikin mitta olisi kenties riittänyt. Realistisista poroerotus- ja koirantappamisnäkymistään huolimatta Skierri – vaivaiskoivujen maa on sallittu myös lapsille.

– Kari Uusitalo