MURHA, MURHA, PÄÄSTÄKÄÄ ETSIVÄT IRTI! (1976)

Miljonääri Lionel Twain (Truman Capote) kutsuu viisi maailman parasta yksityisetsivää outoon kartanoon ratkaisemaan murhamysteeriä. Neil Simonin kirjoittama räiskyvä genresatiiri ilahduttaa viittauksilla Agatha Christien, Dashiell Hammettin ja Earl Derr Biggersin teosten ikonisiin hahmoihin. A-luokan tähtikaarti pitää parodian korkealuokkaisena.

***

Neil Simon tunnetaan räiskyvistä ja älykkäistä komedioistaan, joista melkoinen osa on päätynyt myös elokuviksi (The Odd Couple, Barefoot in the Park, Plaza Suite, The Prisoner of Second Avenue, The Goodbye Girl) ja joissa tyypillisten farssiainesten keskeltä paistaa traagisvivahteinen terä. Elokuvan Murder by Death käsikirjoituksessa Simon on kääntynyt puhtaaseen parodiaan, johon dekkarikirjallisuuden tyypit ja juonikuviot tarjoavat otollisen maaperän. Simonin estottoman ilonpidon kohteiksi pääsevät ainakin seuraavat lajin maneerit: 1) salapoliisilla on apuri, jonka tehtävä on yksinkertaisuudellaan korostaa sankarin nerokkuutta, 2) vastustaja on salaperäinen superrikollinen, 3) tapahtumapaikka on eristetty talo (Christien ”Eikä yksikään pelastunut” malliin), 4) ratkaisu perustuu vanhojen salojen, sekalaisten sukulaisuussuhteiden paljastukseen naamioleikin myötä, 5) perinteen mukaisesti vallitsee ”synkkä ja myrskyinen yö”.

Tekijänoikeudellisista ja muistakin syistä Simon on naamioinut parodiahenkilönsä salanimin, mutta naamioiden takaa ei ole vaikea tunnistaa Dashiell Hammettin Sam Spadea (Sam Diamond) ja Charlesin pariskuntaa (Charlestonit), Agatha Christien Hercule Poirotia (Milo Perrier) ja Miss Marplea (Jessica Marbles) tai Earl Derr Biggersin kiinalaista etsivää Charlie Chania (Sidney Wang). Perusasetelma on lainattu Christien ”Eikä yksikään pelastunut” -romaanista ja viisi tai kuusi loppuratkaisua viittaavat yhtä moniin klassisiin tapauksiin.

Tarina käynnistyy siitä kun omalaatuinen miljonääri ja amatöörikriminologi Lionel Twain (tulkkinaan näyttelijänä debytoiva kirjailija Truman Capote) kutsuu kuuluisimmat elossa olevat salapoliisit ”murhapäivällisille”. Hovimestari murhataan, ruumis katoaa, kaikki katoavat, talon salaperäinen valtias lupaa murhan ratkaisemisesta huippupalkkion ja lukuisten juonisteppausten jälkeen päästään perinteiseen suureen loppuselvittelyyn, jossa naamioita putoilee katkeamattomana sarjana.

Murder by Death on ennen kaikkea kirjailijan ja näyttelijöiden elokuva, jossa ohjaajan tehtäväksi on jäänyt kokonaisuuden sovittaminen luistavaksi. Simonin teksti on nokkelaa, dialogi perustuu usein sanaleikkeihin tai väärinkäsityksiin ja sisältää kosolti viitteitä dekkarikirjallisuuden klassikoihin. Aforismit ja mielettömät epigrammit kuuluvat asiaan kuten myös tahallisen ikävät viittaukset etnisiin ryhmiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin. Tekstin tulkitsijoina nimekkäät näyttelijät pääsevät loistamaan hykerryttävässä määrin: Peter Falkin, David Nivenin, Maggie Smithin, James Cocon, Peter Sellersin, Alec Guinnessin ja muiden suorituksissa on sellaista osuvuutta, että katsojan kannalta ei olennaista ole enää se mitä tapahtuu, vaan miten kohtauksen osanottajat siihen reagoivat. Tämä lieneekin Simonin tarkoitus, sillä tarina sinänsä on niin paksua parodiaa dekkarijuonen kliseistä, että loppua lähestyttäessä mikään ratkaisu ei enää tunnu odottamattomalta.

–  Aikalaisarvostelujen, lähinnä Pentti Kirstilän (1977) ja Markku Tuulen (1976) mukaan