HOPEAKIHLAJAISET (1942)

Lea Joutsenon hillitymmän komedialinjan huipentuma asettaa hänet miehisen ikäkriisin objektiksi – hammaslääkärioppilaaksi, jota kohtaan huomattavasti vanhempi tentaattori (Paavo Jännes) alkaa tuntea vetoa 25-vuotiskihlajaistensa aattona. Pienten, herkkäaististen kohokohtien elokuva syntyi Suomi-Filmin järjestämän käsikirjoituskilpailun tuloksena.

***

Hopeakihlajaiset perustui Suomi-Filmin marraskuussa 1940 julistamassa käsikirjoituskilpailussa toisen palkinnon saaneeseen nimimerkki Primo Amoroson aiheeseen, jonka tekijäksi osoittautui lehtori Klaus U. Suomela. Ensimmäisen palkinnon sai Simo Penttilän Kuollut mies rakastuu. Tuotantopäällikkö Risto Orko olisi halunnut jättää Suomelan aiheen toteuttamatta, mutta asian ratkaisi yhtiön toimitusjohtaja Matti Schreck.

Kuvauskäsikirjoituksen teki Suomelan näytelmämuotoisen tekstin pohjalta Martti Larni. Suomela kirjoitti näytelmänsä vuonna 1942 myös romaaniksi. Näytelmän ensi-ilta oli Suomen Kansallisteatterissa 2.10.1941, ja tämän ”viisinäytöksisen rakkauden komediansa” kirjoittaja oli omistanut ”Aku Korhoselle, eräälle Pohjoismaiden miehisen näyttelijätaiteen etevimmistä edustajista.” Myös Kansallisteatterin esityksen ohjasi Wilho Ilmari, ja sen pääosissa nähtiin Aku Korhonen ja Ansa Ikonen.

Kolmen ensimmäisen näytöksen osalta Suomelan näytelmä tapahtuu Koskimaiden kodissa Helsingissä ja kaksi viimeistä Koskimaiden kesähuvilalla Helsingin länsisaaristossa. Elokuvassa tapahtumia on lavennettu koulutanssiaisiin, koululuokkaan, ravintolaan, laivarantaan ja purjeveneeseen, konsistorin kokoushuoneeseen sekä huvilan ympäristöön ja saaristoon. Mukana on myös yksi yllättävä laulunumero, jonka Lea Joutseno laulaa purjeveneen mastoa vasten nojaten. Joutseno esittää elokuvan playback-numerona, joten todellisuudessa laulaja on tunnistamaton ammattilaulajatar.

Sota-ajan puutteisiin, poikkeusoloihin ja muihin ajankohtaisiin aiheisiin elokuvassa ei viitata. Perheen ylioppilaspoika Viljo viettää huoletonta kesälomaa huvilalla – näytelmässä ja romaanissa hän saa palvelukseenastumismääräyksen. Tuomari Ahomiehen Citroën-avoauto kulkee elokuvassa bensiinin voimalla.

Hopeakihlajaisissa 18-vuotiaalla Liisa Tuomella oli ensimmäinen suuri osansa, kuvausryhmässä elokuva-uransa aloittaneella Tapio Nurkalla sekä Rauha Rentolalla toinen suurempi roolitehtävä. Wilho Ilmarin seuraava ohjaustyö, draama Katoavat rajat, jäi keskeneräiseksi, kun sotilasviranomaiset vastoin odotuksia eivät myöntäneetkään kuvauslupaa tarinan Itä-Karjala-jaksoihin. Ilmarin ura elokuvaohjaajana jatkui vasta kesällä 1950 SF:n elokuvalla Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin.

– Suomen Kansallisfilmografian (osa 3) mukaan