NEITI TUITTUPÄÄ (1943)

Täysosumiin yltäneiden Bergroth-komedioiden sivutuotteina Valentin Vaala ja Lea Joutseno tekivät sotavuosina kaksi Hilja Valtos -filmatisointia. Opiskelijoiden alkoholinkäyttöä ja naisen urakehityksen mahdottomuutta käsittelevä Neiti Tuittupää on muistettava tapaus ainakin Joutsenon roolihahmon nimen osalta: Anna Tipuli Pusu!

***

Elokuvan käsikirjoittaja typisti Hilja Valtosen Opettajan villikko –romaania (1928) tuntuvasti. Kun Valtonen käy läpi villikon vaiheet neljännesvuosisadan jänteellä, Larni otti käsittelyyn Tipulin viimeisimpiin vuosiinsa. Samanlaista karsintaa on suoritettu myös henkilöiden luonnekuvissa. Jo elokuvan nimestä päättäminen oli työlästä: mainitussa Suomi-Filmin Uutisaitassa mainostettiin uutta tulokasta – Vaalan tavaramerkki sekin – Eva-Lisa Viljasta kokeneen ja komean tähden Tapio Nurkan vierellä elokuvassa, jonka nimeksi oli annettu Villikko ja käsikirjoitusvaiheessa työnimenä oli myös Anna Tipuli Pusu.

Elokuva alkaa ajoitusvirheeltä tuntuvalla tavalla parikymppisen Tipulin lähtiessä opiskelemaan kevätlumien aikaan – tosin sota-aika oli monenlaisten poikkeuskoulutusten aikaa. Sodan poikkeukselliset olosuhteet vaikeuttivat käytännön työtä. ”Kuvaus edistyy suunnitellulla tavalla”, nimimerkki Toe. kirjoitti Suomi-Filmin Uutisaitassa (”Villikko esittäytyy”, 1/1943), ”mutta kyllä tämä pula-aika sitten osaakin tuoda vaikeuksia filmintekijöille, se täytyy sanoa. On vaikea saada huonekaluja ja etenkin pukuja, vieläpä sopivia tapettejakin. Puhumattakaan muusta rekvisiitasta. Jos sankarin täytyy polttaa tupakkaa filmissä, menee melkein puoli päivää ennen kuin nuo välttämättömät pillit saadaan hankituiksi, sillä ei kukaan vapaaehtoisesti luovu omista vähistä korttitupakoistaan. Kattokruunuun tarvitsimme parisen kynttilää, niidenkin saaminen osoittautui mahdottomaksi – ei auttanut kuin kyhätä ne puusta.”

Lea Joutseno pääsi asiaankuuluvalla tavalla esille Su-Fi:n Uutisaitassa (2/1943, nimim. Toe., ”Filmitähtiä kotioloissaan”). Koska kansallisfilmografia ei löytänyt aikanaan elokuvalle puvustajaa, on aihetta siteeraukseen Uutisaitan jutusta: ”Suunnitteletko itse pukusi? ’Ongin hieman ideoita sieltä, toisia täältä privaattipukuihini, mutta filmipuvuissa ei tarvitse vaivata lainkaan päätään, sillä onhan studiossa neiti Pullinen, jonka makuun voi taatusti luottaa.’ Tulkoon ansio kelle tahansa, tosiasia on, että Lea on eräs filmimme tyylikkäimmin pukeutuvia tähtiä – vaikk’ei kaikissa filmeissä ole tilaisuutta pukuloistoon, niin jo se tapa, millä kantaa vaatimattomatkin puvut on taito sinänsä. Ja se on Lea Joutsenolla. Ja mitä hassunkurisimmat pienet linnunpesä ym. hatut, joita monet naiset eivät voisi ajatellakaan pistää päähänsä näyttävät olevan aivan kotonaan Lean vaaleiden kutrien koristuksena.”

Kuopiolaiset harmittelivat arvosteluissaan jälkeen päin, että Kuopio oikeastaan vain vilahtaa elokuvissa, vaikka työ oli sielläkin vienyt reilusti aikaa. Syynä harmitteluun oli varmasti sekin, että Uutisaitta niin etu- kuin jälkikäteenkin mainosti filmiryhmän matkaa Kuopioon, kehottipa jopa savottaria olemaan valmiina, ”sillä harvoinpa sattuu moista tähtisadetta sievässä kalakukkokaupungissamme yhdellä kertaa.”

Menestystä elokuvalta ei puuttunut, sillä yleisömenestys oli reilusti keskitasoa parempi.

– Jari Sedergren 13.12.2003