THE PROTECTOR – SUOJELIJA (1985)

The Protector/Protektor
Ohjaaja
James Glickenhaus
Henkilöt
Jackie Chan, Danny Aiello, Roy Chiao
Maa
Yhdysvallat/Hongkong
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
90 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Chanin neljäs yritys murtautua Pohjois-Amerikan markkinoille – Battle Creek Brawlin ja kahden Kanuunankuularallin jälkeen – menestyi kaikkialla muualla paitsi kohdemaanosassaan. Ohjaaja James Glickenhausin (The Exterminator, Peitenimi: ”Soldier”) ja päätähden väliset näkemyserot johtivat useiden erilaisten levitysversioiden syntyyn.

***

Jackie Chanin uran keskeinen tarinanlanka liittyy kolonialistiseen riittämättömyyden tunteesen sekä näyttämisen- tai revanssinhaluun: ei riitä, että on Aasian (eli maailman) suurin elokuvailmiö, olennaista on valloittaa länsimaat. Ensimmäinen kansainvälinen läpimurtoyritys oli kaikin puolin kunniakas, ellei peräti mestarillinenkin: Battle Creek Brawl (1980) kokosi yhteen Enter the Dragonin päätekijät Robert Clousesta Lalo Schifriniin ja oli melkoinen taloudellinen menestys, mutta koska Bruce Lee -valli ei ylittynyt sekä tuotantoporras että päätähti pitivät teosta pettymyksenä. Seurasi vieläkin olennaisempi sivu Jackie-mytologiaa Kanuunankuularallin (1981) myötä – edelleen ylivoimaisesti Chanin suosituin ja tunnetuin elokuva mm. omassa pohjoisessa takapajulassamme – mutta päätyminen väärää etnisyyttä (japanilaista) edustaneeseen sivuosaan johti näyttelijän paluuseen Hongkongiin.

Kun Chan ylitti kaikki aiemmat saavutuksensa merirosvoseikkailulla Project A (1983), Golden Harvest -yhtiö päätti, että Amerikan-valloitusta oli aika yrittää uudelleen. Seuraavien puolentoista vuoden ajan Chanin Hongkong-roolit rajautuivat sivuosanäyttäytymisiin Sammo Hungin komedioissa. Hän otti vauhtia Kanuunankuularallin kakkososasta (1984) – ansioistaan huolimatta hieman mikrolämmitetyn oloinen tuote, jossa Jackien ympärillä (toisin kuin ykkösessä) leijuu kiusallisen holhoava tunnelma. Tämän jälkeen Golden Harvest otti yhteyttä James Glickenhausiin (s. 1950), elokuvien The Exterminator ja Peitenimi: Soldier ohjaajaan, joka viihtyi suurten studioiden ulkopuolella kotikaupungissaan New Yorkissa. Glickenhaus ei ensin ollut asiasta innoissaan, mutta lupautui työskentelemään Chanin kanssa sillä ehdolla, että saisi täydellisen luovan kontrollin ja “final cut” -oikeuden. Toiseen pääosaan kiinnitettiin Danny Aiello, ja huipentavaan lopputaisteluun käsisirkkeliä heiluttamaan Bill Wallace, PKA:n potkunyrkkeilyn keskisarjan hallitseva maailmanmestari vuosina 1974–80, aiemmin tuttu alan yleisöille myös Chuck Norrisin Yhden miehen armeijan finaalista.

“Hän oli tottunut siihen että kaikki nuolevat hänen persettään ja tekevät kaiken niinkuin hän tahtoo, ja järkyttynyt, kun minä en tanssinutkaan hänen pillinsä mukaan”, kommentoi Glickenhaus takkuista yhteistyötään Chanin kanssa myöhemmin hollantilaisen Schokkend Nieuws -lehden haastattelussa. “Halusin tehdä omanlaiseni elokuvan. (…) Jos olisin tehnyt kaiken niinkuin Jackie olisi halunnut, se olisi ollut vain yksi uusi Jackie Chanin chop sokey -pätkä, jonka hän olisi pystynyt tekemään itsekseenkin eikä tarvinnut minua siihen.” Chan puolestaan on valitellut sekä Golden Harvestin että Glickenhausin sanoneen muokkaavan itsestään Clint Eastwood -tyyppistä hahmoa. “Kylmäverinen tappajahahmo EI sopinut minulle, enkä nauttinut sellaisten roolien näyttelemisestä”, Chan tilittää omaelämäkerrassaan Never Grow Up. “Käsikirjoitus koostui tyypillisistä Hollywood-toiminnan elementeistä: ronskia kieltä, alastomuutta ja väkivaltaa. En hyväksynyt Glickenhausin tyyliä tai metodeja, ja tuotannon parissa työskenteleminen oli kireä, epämiellyttävä kokemus.” Chanin kerrotaan sydämistyneen erityisesti Glickenhausin tavasta hoitaa toimintakohtauksia – tämä rakasti stunttiotosten järjestelyä mutta asetti esiintyjänsä alati vaaraan. Aasian markkinoille Chan valmisti Suojelijasta version, josta alastomuus ja kirosanat oli poistettu, ja monet kamppailukohtaukset oli uudelleeneditoitu, osittain uusintakuvausten avulla. Eikä tässä kyllin: “Kun palasin Hongkongiin, otin yhteyttä käsikirjoittajaystävääni Edward Tangiin tehdäkseni poliisielokuvan omalla tavallani ja näyttääkseni sille amerikkalaiselle ohjaajalle, miten homma hoidetaan. Elokuvan nimeksi tuli Police Story.”

Suomi on perinteisesti ollut hieman otollisempaa maaperää Glickenhausin taiteelle kuin muu maailma. Bronxin hurrikaani (1995) oli ehkä Jackien läntinen läpimurtoelokuva, mutta meillä sen katsojaluvut jäivät kolme kertaa pienemmiksi kuin Suojelijan – ei auttanut että Bello Romanon kerrotaan meuhkanneen vaivaannuttavasti Bristolissa Hurrikaanin lehdistönäytöksessä, että “mitä R&A edellä, sitä muu leffamaailma perässä!” Suojelijan 12000 katsojan saalis ei tietty merkinnyt mitään huikeaa saavutusta (kenties yleisö jäi viisaasti odottamaan loppuvuodesta julkaistua, sensuroimatonta VHS-julkaisua – elettiin vielä aikaa ennen videolakia), mutta elokuvan täkäläiset arviot ovat olleet yleensä postiivisia, yhtä tai kahta tähteä muuta maailmaa korkeampia. Bello Romano itse suositteli Video-oppaassa elokuvan “näyttäviä taistelukohtauksia ja iskevää toimintaa diggareille”, ja Petri Immonen puolestaan antoi Katso-lehden Videoraati-palstalla (40/1986) auteurin kyvyille peräti seuraavanlaisen tunnustuksen: “Glickenhaus on tehnyt Suojelijasta aidon elokuvan näköisen kyhäelmän…”

– Petteri Kalliomäki 11.4.2024