WHAT TIME IS IT THERE? (2001)

Ni neibian jidian
Ohjaaja
Tsai Ming-Liang
Henkilöt
Lee Kang-sheng, Chen Shiang-Chyi, Jean-Pierre Léaud
Maa
Ranska/Taiwan/Italia
Tekstitys
English subtitles
Kesto
116 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Pariisiin lähdössä oleva nuori nainen haluaa ostaa isänsä menettäneen Hsiao-kangin kellon. Sekä nainen että edesmennyt isä kummittelevat miehen ajatuksissa samalla, kun Hsiao-kangin äiti kuvittelee isän viestittelevän haudan takaa. Ohjaajalle tyypillisen kieślowskimainen metafysiikka kuvaa, kuinka ihmiset elävät rinnakkaisissa todellisuuksissa toistensa kanssa.

***

Hsiao-Kang kaupustelee kelloja Taipein kaduilla. Pian hänen isänsä kuoleman jälkeen Pariisiin lähdössä oleva nuori nainen haluaa ostaa Hsiao-Kangilta hänen oman kaksoisaikatoimintoisen kellonsa. Nainen saa sen lopulta omakseen ja lähtee matkalleen Pariisiin. Hsiao-Kang jatkaa yksinäistä elämäänsä kadulla ja kotonaan, jossa äiti sulkeutuu suruunsa odottaen kuolleen miehensä hengen palaamista. Nainen Pariisissa on Hsiao-Kangin vastaava pakkomielle, kaukainen ja saavuttamaton muisto, johon yhdistää ainoastaan rinnakkainen aika Taipein ja Pariisin välillä. Hän kääntää kellojensa ajan seitsemän tuntia taaksepäin Pariisin aikaan ja paneutuu intohimoisesti kaikkeen ranskalaiseen kuten viineihin ja François Truffautin elokuviin.  Hsiao-Kang ostaa piraattikopion Truffautin 400 kepposesta ja nuori Jean-Pierre Léaud täyttää hänen mielensä.

Ni neibian jidianissa on paralleelinen kerrontarakenne, vaikka varsinaisesta tarinasta ei Tsaille tyypilliseen tapaan oikeastaan voi puhua. Ennemminkin on kyse tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottujen tunnelmien ja tuntemusten kuvaamisesta. Taipei ja Pariisi rinnastuvat toisiinsa monin tavoin. Naisella Pariisissa on eroottinen kohtaaminen toisen naisen kanssa. Samaan aikaan Hsiao-Kang on yhdessä taipeilaisen prostituoidun kanssa ja hänen äitinsä kuvittelee yhtyvänsä kuolleeseen mieheensä. Jean-Pierre Léaud on Taipeissa läsnä nuorena ja myyttisenä elokuvahahmona, Pariisissa nainen kohtaa oikean Léaudin, hautausmaalla.

Truffaut-viittaukset eivät tietenkään ole sattumaa. Eurooppalaiset ohjaajat ja Ranskan uusi aalto erityisesti ovat vaikuttaneet suuresti Tsai Ming-liangiin. Truffaut on hänen suosikkejaan, mutta muodoltaan Tsain pelkistetyt elokuvat ovat lähempänä Bressonia, jonka tapaa käsitellä näyttelijöitä hän erityisesti arvostaa. Hsiao-Kangia näyttelevässä Lee Kang-shengissä Tsai tuntuu löytäneen oman alter egonsa tai ainakin hengenheimolaisensa. Nuoruuden viattomuutta ja hiljaista epävarmuutta säteilevä Lee Kang-sheng (kuten myös isää näyttelevä entinen wuxia-toimintaelokuvien tähti Miao Tien) ovat olleet päärooleissa kaikissa Tsain elokuvissa.

Kommunikaation vaikeus, yksinäisyys ja traditionaalisen perheen hajoaminen ovat Tsain elokuvien keskeisiä teemoja. Pitkät otokset, minimaalinen dialogi ja musiikin puute välittävät korostuneesti päähenkilöiden subjektiivisen tilan katsojille. Toistuvat seksikohtaukset ovat epäonnistuneita yrityksiä kommunikaatioon ja yksinäisyyden lievittämiseen. Ilon ja rakkauden sijaa ne uhkuvat melankoliaa ja pornon yksinäisyyttä. Ni neibian jidianissa melankolia ja kuolema ovat kuitenkin aikaisempia elokuvia keskeisemmässä roolissa. Indiewiren haastattelussa (22.1.2002) Tsai kertoi oman (1992) ja Lee Kang-shengin isän (1997) kuolemien olleen keskeisiä vaikuttimia elokuvan tekemiseen.

– Pasi Nyyssönen 12.4.2007. Taustalähteenä Fran Martin, Tsai Ming-liang’s Temporal Dysphoria, Senses of Cinema.