CHATON MAA (1971)

Charles Bronsonin ja ohjaaja Michael Winnerin (Väkivallan vihollinen) ensimmäisessä yhteistyössä etelävaltiolaiset sotilaat jahtaavat puoliveristä apassia ja raiskaavat tämän vaimon. Intiaanirooleista bravuurin tehnyt Bronson saa vastaansa Jack Palancen.

***

Chaton maa (1971) oli toinen western Lainvalvojan jälkeen, jonka englantilaissyntyinen Michael Winner (1935-2013) toteutti siirtyessään ohjaamaan Amerikan maaperälle. Lainvalvoja käsitteli aikakautensa elokuvan tapaan tyypillisesti amerikkalaisen myytin pimeää puolta pääosissa ikoniset Burt Lancaster, Robert Ryan sekä Lee J. Cobb. Tarinana Chaton maa puolestaan oli Gerald Wilsonin revisionistinen kertomus rajaseudun rotukonfliktista. Jotkut kriitikot näkivät elokuvassa yhteyksiä aikakautensa Vietnamin sotaan. Joutuessaan aseelliseen yhteenottoon rasistista sheriffiä vastaan, puoliksi apassi Chato (Charles Bronson) puolustaa itseään ja tappaa lainvalvojan. Quincey Whitmoren (Jack Palance) johtamana paikalliset miehet muodostavat Chatoa jäljittävän etsintäpartion.

Chato nähdään elokuvassa enimmäkseen hiljaisen miehen roolissa, lähes myyttisenä hahmona. Hän on ikään kuin osa maisemaa. Häntä eivät ymmärrä valkoiset miehet eikä häntä ympäröivä autiomaa. Suurin osa elokuvasta seuraa Chatoa jahtaavaa miesjoukkoa ja harva lännenelokuva on näyttänyt samanlaista puheliasta, nahistelevaa, humorististakin ryhmää, jotka käyvät myös toistensa hermoille. Chato joutuukin käymään heitä vastaan kaikin keinoin. Chaton maa on elokuvana kostofantasia. Siinä intiaanit saavat nähdä valkoisten tunkeutujien menettävän vallan illuusion. Totuus on kuitenkin, että yksi menestyminen on ainoastaan pieni edistysaskel kohti lopullista voittoa sortajasta.

Kuten kaikissa Winnerin parhaissa töissä, elokuvassa on erittäin vahva ja onnistunut roolitus. Charles Bronsonin uralla roolisuoritus tässä ensimmäisessä yhteistyössä ohjaajan kanssa oli tärkeä askel eteenpäin kohti sellaisia menestysteoksia kuten Väkivallan vihollista (1974) ja Mestaritappajaa (1976). Näissäkin elokuvissa Bronsonia ohjasi Michael Winner. Myös Jack Palance tekee Winnerin ohjauksessa tärkeän ja vakuuttavan, hienon roolityön.

Kuvauspaikkoja elokuvaansa Winner löysi enimmäkseen Espanjan Andalusiasta sekä lisäksi jotakin ylimääräisiä Meksikon Sonorasta. Nämä seudut ovat täysin vailla majesteettista kauneutta, jota on nähtävillä John Fordin ja Sergio Leonen elokuvien kohtauksissa. Robert Paynterin kuvaamassa Chaton maassa nähtävä maa ja maisema on ankaran karkeaa, kuivaa, kivikkoista ja enimmäkseen jopa suorastaan melko rumaa. Tämä korostaa valkoisen miehen ahneutta ja röyhkeyttä. Vaikka maa ei sinällään merkitse mitään, on se saatava omaksi ja asukkaat ajettua pois alueelta. Tietysti intiaanien esittäminen myyttisenä, miltei yliluonnollisena voimana on sinällään ongelmainen ja heidät nähdään villeinä ja valkoisten epäinhimillistäminä. Kaiken kaikkiaan valkoisten uudisraivaajien itsetuhoisa typeryys on Chaton maan yksi keskeisistä teemoista, mikä ulottuu käsittämään laajemmalti koko länsimaista yhteiskuntaa.

– Kenneth George Goodwinin (Cagey Films) mukaan Joona Hautaniemi 11.12.2021