RAKKAUDEN RISTI (1946)

Majakanvartijan tytär (Tulion vakiotähti Regina Linnanheimo) houkutellaan saaristosta kaupungin turmioon prostituoiduksi. Puškinin novellin pohjalta syntyneessä Rakkauden ristissä on tuliomaisen tyypillistä hurjaa melodramaattista kuvastoa. Vaikka teologinen tematiikka hipoo välillä absurdin rajoja, on elokuvassa häkellyttävää tajunnassa resonoivaa voimaa.

***

Sellaisena kuin sinä minut halusit ja Rakkauden risti kertovat saman perustarinan viattomasta saariston tytöstä, josta tulee langennut enkeli, kaupungin prostituoitu. Tässä hurjassa kehityskaaressa, joka tuo mieleen japanilaisen Kenji Mizoguchin elokuvat, on katkeran yhteiskunnallisen syytöksen ja spirituaalisen kärsimysnäytelmän muoto. Melodraama syvenee tragediaksi, jossa ulkoiset tapahtumasarjat ja yhteensattumat toteuttavat olosuhteiden ja kohtalon sisäistä logiikkaa. Majakan Riitan kohtalo elokuvassa Rakkauden risti noudattaa patriarkaalisen puritaanisen naisiin kohdistuvan moralismin, enkelihuora -dikotomian destruktiivista perintöä. Vietelty tai väkisin maattu tytär on pettänyt ankaran isän ihanteet eikä voi palata tämän silmien eteen. Langenneena hänellä ei ole paluuta kunniallisten naisten joukkoon. Hylättynä ja osattomana hänelle ei jää muuta roolia kuin uusintaa lankeemustaan. Kun ristiriita majakan suljetun maailman ankarien sääntöjen ja kaupungin moraalisen rappion välillä käy kestämättömäksi, tie päättyy itsemurhaan. Kyseessä on tarina rakkauden suuren lupauksen tahraantumisesta ja alentumisesta, pitkästä ja lyhyestä pudotuksesta rakkauden taivaasta rakkauden helvettiin.

”Tyyntä ja myrskyä, elämää ja kuolemaa”, tiivistää Riitan isä melodraaman aaltoilun elokuvan alussa: itse hän menettää aina myrskyn aikana järkensä ja muulloin kaipaa vain kuolemaa. Rakkauden risti alkaa myrskystä ja hulluudesta, huipentuu Riitan itsemurhaan ja päättyy isän kuolemankaipuuseen: ”Rakas hyvä kuolema, tule pian!” Takautumarakenne korostaa melodraaman myllerrystä . Kehyskertomuksessa järkensä menettänyt isä puhuu itsekseen myrskyn ulvoessa pöllön, kissan ja koiran osallistuessa mykkinä todistajina ihmisen ja luonnon häiriötilaan. Merestä huuhtoutuu mies, jota isä ampuu ja joka osoittautuu takautuman taiteilijaksi. Majakanvartijan apulaiselta hän saa kuulla isän mielenvikaisuuden taustan, Riitan tarinan, jossa hänen oma osuutensa jää ääneen lausumattomaksi (itse)syytökseksi.

Rakkauden ristin hurja ironia perustuu porvarillisen moraalin ja todellisuuden väliseen yhteismitattomuuteen. Riitta joutuu lavastamaan itselleen valehäät, jotta voisi palauttaa isälleen tämän hellimän kuvan puhtaasta enkelityttärestä. Taiteilija käyttää Riittaa mallina maalatakseen 2000 vuotta vanhan legendan, jossa katunainen ristiinnaulittiin ainoan puhtaan rakkautensa tähden. Taulussaan hän ylentää huoran madonnaksi. Mutta kun hän saa tietää mallina toimivan ”madonnansa” olevan taustaltaan huora, hän hylkää tämän ”petettynä”: Hänen sisäinen kuvansa rakastamastaan naisesta on pirstoutunut. Näin hän toistaa maalaamansa tragedian omalla käyttäytymisellään. Hän hyväksyy legendan, mutta ei elävää ihmistä. Riitan tarina perustuu alitajuiseen kulttuuriseen kauhuun neitsyyden ja viattomuuden menetystä kohtaan, seksuaalisen aktin yhdistämiseen pimeyden voimiin, siihen tukahduttavaan kirkollisperäiseen henkiseen apparaattiin, jolla ihmisen vapautta itsensä toteuttamiseen rajoitetaan ja estetään.

– Markku Varjolan (Suomen kansallisfilmografia 3, 1993) ja Sakari Toiviaisen (Suurinta elämässä – elokuvamelodraaman kulta-aika, 1992) mukaan.