MIES TOISESTA MAAILMASTA (1976)

Brittiscifin aurinkokunnan taiteellinen meteoriitti, joissa oman maailmamme supertähti esittää maahan laskeutuvaa avaruusoliota. Elokuvaajana aloittanut ja tusinallisen omaperäisiä klassikoita
ohjannut Nicolas Roeg valitsi avaruusolennokseen David Bowien. Poptähteyden ja Ziggy Stardust -maineensa huipulla oleva Bowie tekee yhden parhaimmista roolitöistään tähtimiehenä, joka saapuu maapallolle etsimään vettä janoiselle perheelleen.

Elokuvan kuukauden double bill -parina nähdään Under the Skin (2013).

Nicolas Roegin Mies toisesta maailmasta perustuu harvakseltaan julkaisseen Walter Tevisin samannimiseen romaaniin vuodelta 1963. Sitä oli edeltänyt esikoinen The Hustler (1960), jonka sovitti tuoreeltaan elokuvaksi Robert Rossen (Suurkaupungin hait, 1961). Martin Scorsese puolestaan tarttui hänen The Color of Money -romaaninsa (1984) ja ohjaisi siitä Suuret setelit -elokuvan vuonna 1986.

Tuttuun tapaansa Roeg käsittelee lähdeteosta vapaasti, muokaten varsin lineaarisesta tarinasta assosiatiivisen vaikutelmien kokoelman. Tarinan sijaan Roeg keskittyy tunnelmaan ja siihen minkä hän kuvaajana ymmärtää erityisen hyvin: visuaalisuuteen. Lähtökohtana on Maahan kaukaiselta planeetalta saapuva matkalainen, joka on tullut planeetallemme pelastaakseen oman kuivuudesta kärsivän sivilisaationsa. Maan televisiolähetyksistä he ovat nähneet planeettamme valtavat vesivarat ja lähettäneet viimeisenä toivonaan edustajansa selvittämään veden saamisen mahdollisuutta.

Roegin roolituksen täysosumana on luonnollisesti androgyyni taidepoppari David Bowie ensimmäisessä elokuvaroolissaan. Hän on eteerinen humanoidi, joka maassa muuntuu vähitellen yhtä hauraaksi keksijä-liikemies Thomas Jerome Newtoniksi. Newton hakee maasta vettä pelastaakseen perheensä ja kuivan planeettansa, mutta maan neitonen (Candy Clark) ja gin&tonic viettelevät punatukkaisen humanoidin (Teviksen romaanissa albino) unohtamaan vierailunsa varsinaisen tarkoituksen.

Kuten tavallista uskollisuus kirjalliselle lähteelle ja pyrkimys selkeään tarinaan ei kuulu Roegin tyyliin. Lähestymistapa on tuttua hänen keskeisistä elokuvistaan. Roegin elokuvat käsittelevät usein ulkopuolisuuden ja vieraantuneisuuden, sijoiltaanolon teemoja. Kuten Kauhunkierre-elokuvassa (Don’t Look Now, 1973) päähenkilö on hypersensitiivinen yksilö, joka aistii maailmamme outoudet, ja mahdollisuudet. Myös Mies toisesta maailmasta on todellisuuteen sijoittuva tarina surrealistisilla elementeillä höystettynä. Roeg rakastaa kahdella tasolla toimivia teemoja joissa ns. normaali kohtaa vieraan ja oudon. Nottinghill klo 11.17 -elokuvassa (Performance, 1970) vaihtoehtoisena maailmana oli pop-kulttuuri, Walkaboutissa (1971) aboriginaalien elämä ja Kauhunkierteessä psyykkinen maailma. Mies toisesta maailmasta eroaa näistä näkökulmansa vuoksi. Sen tarina kerrotaan pääasiassa muukalaisen perspektiivistä, siten, että tuttu maailmamme alkaa vähitellen näyttää yhä enemmän yliluonnolliselta ja vieraalta. Lyhyissä takaumissa muukalaisen kotiplaneetalla on hellyyttä ja tunnetta, joka puuttuu Maan elämää kuvaavista kohtauksista. Toki kyseessä ovat muukalaisen subjektiiviset, mahdollisesti idealisoidut muistot omasta planeetastaan, mutta elokuvan maahan sijoittuvissa rakkauskohtauksissa on pakonomaista rumuutta ja aggressiivisuutta, joka synnyttää vastakkaisen vaikutelman kaukaisen planeetan lempeälle ilmapiirille.

Roegin tapa käsitellä sinällään selkeää tarinaa on hämmentävä. Tieteiselokuva, jossa on seksiä, lännenmiehiä ja intiaaneja, hallituksen vakoilijoita, filmnoirmaisia etsiviä, väkivaltaa, poliittista juonittelua, romantiikkaa, mysteeriä, musiikkia, komediaa, parittelevia leijonia, lihansyöjäliskoja, Terence Stamp, Cary Cooper ja Elvis onnistuu vielä jollakin tavalla pysymään koossa. Amerikkalainen levittäjä tosin ei ollut asiasta aivan varma ja hän lyhensi elokuvaa parikymmentä minuuttia (mikä teki sen entistä sekavammaksi) ja halusi jakaa yleisölle hankalimpia avainkohtauksia avaavia selityslappusia.

– Neil Sinyard, Nicholas Roeg, Neil Feineman, Nicholas Roeg -teoksen ja muiden lähteiden pohjalta Pasi Nyyssönen 10.3.2011