TO KILL A PRIEST – SALAJUONI (1988)

To Kill a Priest/Konspirationen
Ohjaaja
Agnieszka Holland
Henkilöt
Christopher Lambert, Ed Harris, Joss Ackland, Tim Roth, Timothy Spall
Maa
Yhdysvallat/Ranska
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
117 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Solidaarisuus-pappi Jerzy Popiełuszkon lokakuussa 1984 tapahtunut murha tarjosi kipeän aiheen Agnieszka Hollandin ensimmäiseen englanninkieliseen elokuvaan. Christopher Lambert nähdään kansalliseksi marttyyriksi kohonneen hengenmiehen osassa, mutta tämän kohtaloa enemmän ohjaajaa kiinnostaa verityön toteuttaneen turvallisuuspalvelu-upseerin (Ed Harris) kiirastuli.

***

Mäntyjen katveessa Toruńista Bydgoszcziin johtavan maantien varrella on kaksi toisiinsa nojaavaa, punaisella silkkinauhalla koristeltua valkeaa kivipaasia. Kaatuneen ristin muodostava monumentti merkitsee paikan, jossa kolme Puolan turvallisuuspalvelu SB:n upseeria sieppasi 19. lokakuuta 1984 Solidaarisuus-liikkeen puolesta saarnanneen, tuolloin 37-vuotiaan papin Jerzy Popiełuszkon. Pahoin piestyä Popiełuszkoa kuskattiin takakontissa yli 70 kilometrin matka, minkä jälkeen tämä heitettiin tekojärven pohjalle kivi jalkoihin sidottuna. Murhan toteuttajat tuomittiin nopeasti, mutta tähän päivään mennessä ei ole selvinnyt, toimivatko nämä oma-aloitteisesti vai tuliko käsky korkeammalta taholta.

Agnieszka Hollandin neljä vuotta veriteon jälkeen ensi-iltansa saanut To Kill a Priest eli Salajuoni kuvittaa murhan vaiheet melko uskollisesti, vaikka henkilöiden nimet on vaihdettu. Kokonaisuus vaikuttaa ensi silmäyksellä kansainväliseltä sotkulta. Christopher Lambertia on vaikea niellä marttyyripapin osassa, mutta vieläkin käsittämättömämpiä rooliaivoituksia ovat Tim Rothin puolalainen turvallisuuspalvelumies sekä David Suchetin (television tulevan Hercule Poirot’n) kylmäkiskoinen piispa. Joan Baezin laulama tunnussävel tuntuu ajasta ja paikasta irtaantuneelta Ballad of Sacco and Vanzetti -plagiaatilta. Väärennöksen leima leijuu kaiken yllä, eivätkä muutamat kansantasavaltaklišeet (kuten vaikka otokset joulukuusta katolla kuskaavasta Polski Fiatista) paljon juurevoita asiaa.

Elokuvan tyrmääminen pelkän pintatason perusteella olisi kuitenkin virhe: alla kytee raadollinen, mutta silti vilpittömän humaani yritys tunkeutua totalitarismiin ja terroriin ajautuvan mielen sisään. Hollandin keskushenkilö on murhan pääarkkitehdiksi ryhtyvä, kyvyttömyyttä niin toimessaan, aviovuoteessa kuin perheenisänäkin tunteva SB-upseeri, joka pyrkii ratkaisemaan henkilökohtaisen umpikujan poliittisen attentaatin keinoin. Kyseessä on yksi levottomuutta silkalla olemuksellaan herättävän Ed Harrisin suurista rooleista, ja hän istuu tarinaan huomattavasti muita näyttelijöitä paremmin. (Harris ja Holland ovat uusineet onnistuneeksi osoittautuneen yhteistyösuhteensa sittemmin vielä kahdessa elokuvassa: Verikyyneleet, 1999, ja Copying Beethoven, 2006.)

Holland rakentaa murhaajan ja uhrin välille alter ego -suhteen ja onnistuu laajentamaan asetelman muillekin yhteiskunnan osa-alueille – ilman, että yrityksessä haiskahtaisi teennäinen pyrkimys puolueettomuuteen. Elokuvantekijät asettuvat kiistatta Solidaarisuus-liikkeen puolelle, mutta rinnastavat tästä huolimatta katolisen kirkon valtakoneiston kommunistien salaiseen palveluun, ja näyttävät, kuinka solidaarisuusaktiivit surmaavat viattoman pioneeripojan koiranpennun. Alati ankarampaan eettiseen täsmällisyyteen pyrkineen Hollandin näkemyksellä ei siten taida olla paljonkaan sijaa maailmassa, joka on taipuvainen hahmottamaan lähimenneisyytensä vain hyvän ja pahan, vain mustan ja valkoisen kautta.

– Petteri Kalliomäki 13.12.2021, täydennetty 23.4.2024