MACKENNAN KULTA (1969)

Navaronen tykkien ja Cape Fearin ohjaajan all stars -superlänkkärissä etsitään apaššien kultaa. Musiikista vastaa Quincy Jones, Dimitri Tiomkin tyytyi elokuvan tuottajan osaan (!). Kotimaataan olennaisempi osa kulttuurihistoriaa Mackennan kulta on Intiassa ja entisen Neuvostoliiton alueella, joissa molemmissa se oli ennen 1990-lukua yksi tuottoisimpia ulkomaisia elokuvia.

***

Loistokas laajakangaswestern Mackennan kulta (1969) ammentaa tuhatvuotisesta intiaanimyytistä ja kultakanjonin suuretsinnästä, johon osallistuvat villin lännen koko hahmogalleria intiaaneista, lainsuojattomiin ja kaapattuun sheriffiin.

Seitsemäntoista miestä ja neljä naista etsii legendaarista kultakanjonia apassien mailla. Värikkääseen joukkoon kuuluu sheriffi MacKenna (Gregory Peck), joka tuntee tien kullan luo. Hän on saanut kuolevalta intiaanilta aarrekartan ja polttanut sen. Kartta on painunut kuitenkin lähtemättömästi hänen mieleensä. Rosvojoukko yllättää MacKennanin ja pakottaa hänet mukaansa. Lainsuojattomien pomon, Coloradon (Omar Sharif) on pidettävä sheriffi elossa – hinnalla millä hyvänsä. Kultaa janoaa myös kapinallinen kersantti Tibbs (Telly Savalas) ja intiaanikaunotar Hesh-ke (Julie Newmar). Kun joukkoon vielä lisätään vanha kullankaivaja (Edward  G. Robinson), joka näki Kultakanjonin ennen kuin apassit tekivät hänet sokeaksi, on selvää ettei etsinnästä puutu tappeluja enempää kuin kaksoispetoksiakaan.

Miehisiin kaksintaisteluelokuviin erikoistunut käsikirjoittaja Carl Foreman vakiinnutti asemansa lännenelokuvalla Sheriffi (1952) ja parhaan käsikirjoituksen Oscar-palkinnon Foremanille tuoneella sotaklassikolla Kwai-joen silta (1957). Tuottajana Foreman sai lupaavan aloituksen vuonna 1961 näyttelijä Gregory Peckin ja ohjaaja J. Lee Thompsonin kanssa tehdyllä Navaronen tykit -elokuvalla, jonka laatutakeella myös Mackennan kultaa aikanaan markkinoitiin.

Edellisen elokuvan menestyksen jälkiaalloissa kolmikon yhteistyöprojektiksi valikoitui Will Henryn bestseller. Elokuvasovitus hurmaa upeilla maisemilla ja seikkailuntäyteisillä juonikäänteillä. Sivuosarooliotuksessakaan ei olla säästeltyä. Musiikista vastaa jazz-trumpetisti Dizzy Gillespien orkesterin musiikillisena johtajana toiminut ja Michael Jacksonin Thriller-albumin tuottanut Quincy Jones. Miehen filmografiassa westernpätkä pompahtaa outolintuna Yön kuumudessa (1967) ja Riehakas ryöstö (1969) -elokuvien välissä, joihin miehen jazz-tausta sopii kuin nenä päähän. Katsojan onneksi, Jonesin musiikki toimii lännenelokuvan kuvastossa kuin raikas tuulahdus kuivassa erämaassa. Tunnuskappaleen ”Old Turkey Buzzard” laulaa José Feliciano.

Vaikka MacKennanin kulta ei täysin yllä Navaronen tykit -toimintaelokuvan tasolle, Katso-lehden Arto Pajukallio hehkutti filmiä sen TV-uusinnan aikoihin seuraavasti:

”Lystillä tavalla elokuva yhdistää aikansa hippikulttuuria ja sitä intiaaniperinnettä, joka tuolloin alkoi jo hieman valottua viihdekulttuurin räikeiden vääristelyjen alta. Elokuvassa ei arkailla siirtyä rationaalisesta järkimaailmasta intiaanilegendojen mystisiin hengenvoimiin.”

– Eri lähteiden mukaan Otto Kylmälä 2019