NIMENI ON NOBODY (1973)

Il mio nome è nessuno/My Name Is Nobody/Mitt namn är Nobody
Ohjaaja
Tonino Valerii
Henkilöt
Terence Hill, Henry Fonda, R. G. Armstrong, Leo Gordon
Maa
Italia/Ranska/Länsi-Saksa
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
112 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Fulvio Morsellan tarinan pohjalta käsikirjoittaneet Sergio Leone ja Ernesto Gastaldi * English version
Ikäraja

Aikakauden suursuosikki Terence Hill kurottautui kohti myyttisiä korkeuksia tässä kunnianhimoisessa Sergio Leone -tuotannossa, jossa Huuliharppukostaja kohtaa Trinityn muutenkin kuin vain päätähtiensä osalta. Yksi monista 1970-luvun tarjoamista ”westernin päätepysäkeistä”, joista matka kuitenkin aina jatkui entistä kovemmalla höyryllä.

***

Lännenelokuvan 1960-luvun uudistaja Sergio Leone on italialaisista western-ohjaajista maineikkain. Historiankirjoitus käsittelee Leonea usein irrallaan muista italowesternien tekijöistä ja virtauksista, joita ei juuri noteerata maininnan arvoisiksi. Yksilökeskeinen näkemys on liian kapea, koska etenkin Leonen 1970-luvun hankkeet ammensivat vaikutteita alan muista teoksista ja kommentoivat niitä. Maahan, senkin hölmö oli pessimistinen täydennys Damiano Damianin ja Sergio Corbuccin käynnistämään vallankumousseikkailujen suuntaukseen. Leonen Rafran-yhtiön seuraava lännentuotanto Nimeni on Nobody puolestaan yhdisti Enzo Barbonin Nimeni on Trinity -lännenkomedian kaltaista hassuttelua äärimmäisen perinnetietoiseen näkemykseen.

Terence Hill eli Mario Girotti on kaikkien aikojen suosituin italialainen western-tähti. Hillin 1970-luvun lännenhahmot Trinity ja Nobody ovat saman nopealiikkeisen veijarityypin variaatioita, mutta myös luonne-eroja löytyy. Nobody on cowboy-mytologiaa rakastava tarinankertoja ja eräänlainen ohjaaja, joka unelmoi urotöistä ja osaa järjestää tai lavastaa sankarillista toimintaa. Nimeni on Nobody on elokuvaviitteissä kylpevä western-sukupolvien kohtaaminen. Vanhaa polvea ja Hollywoodin klassista koulukuntaa edustaa Jack Beauregard (Henry Fonda). Maineikkaan revolverimiehen veli saa surmansa sekaannuttuaan hämärään kaivostoimintaan ja rahanpesuun. Taustalla vaikuttaa Wild Bunchiksi kutsuttu armeijamainen rosvojoukko. Beauregard on Leonen myöhäistuotannolle tyypillinen väsynyt ja illuusioton sankari, jota kosto ei kiinnosta. Nuori ihailija Nobody yllyttää Beauregardin grande finale -henkiseen iskuun Wild Bunch -miehiä vastaan. Idolin ura ansaitsee komean lopun, joka voi tuoda nimeä myös Nobodylle.

Nimeni on Nobodya on vaikea kutsua lännenparodiaksi, koska elokuvan suhde lajiin ja esikuviin on hartaan kunnioittava. Jäähyväistyyppinen kaiho vuorottelee kermakakkujen ja puskafarssitilanteiden kanssa. Sirpaleinen yhtälö oli ympäröivän kulttuurimaiseman heijastus: 1970-luvulla western menetti suuren populaari-ilmiön asemansa, mutta ajan henkeen kuului myös lapsellisen lännenhuumorin hetkellinen noste. Tyylistä toiseen leikkaava Nimeni on Nobody on metatason kokeilu. Tarina ja ilmaisu rönsyilevät epätasaisesti, mutta lajityypin sisäinen ymmärrys ja henki kiteytyvät kirkkaaksi synteesiksi.

Sergio Leone on Nimeni on Nobodyn showrunner-hahmona toistuvasti jättänyt varjoonsa elokuvan todellisen ohjaajan Tonino Valeriin. Vuosien varrella on ilmestynyt vaihtelevia selontekoja siitä, mitkä osiot ovat Leonen ohjaamia. Ykkösvalinta ohjaajaksi oli onnistuneen Ben & Charlie -lännenkomedian tekijä Michele Lupo, joka ei päässyt Leonen kanssa yhteisymmärrykseen juonikuvioista. Lyhyellä varoitusajalla rekrytoitu Valerii oli Vain muutaman dollarin tähden -apulaisohjaaja. Valeriin omia pääteoksia ovat nuoren lainsuojattoman kasvutarina Sormi liipasimella ja John F. Kennedyn salamurhan western-tulkinta Dallasin surmanluodit.

Useiden italowestern-komediahahmojen tavoin Nobody seikkaili kahdessa elokuvassa. Jatko-osa Nobody on nerokkain (Un genio, due compari, e un pollo) on Damiano Damianin ohjaama Leonen tuotanto, jonka alkuteksteistä Leone poisti nimensä poikkeuksellisten vastoinkäymisten jälkeen. Ratsuväen ja intiaanien jännitteitä kuvaava huijaustarina oli kaupallisesti ja laadullisesti kohtalainen menestys, mutta ei sitä mitä tekijät halusivat: alkuperäinen leikkaus hävisi, kun kiristäjät sieppasivat negatiivit laboratoriosta. Lunnaiden maksamisen sijaan sijaan elokuva kasattiin uusiksi yli jääneistä otoksista. Perfektionistiselle Leonelle kokemus oli nöyryyttävä. Hän ei koskaan palannut tekemään westernejä.

– Lauri Lehtinen 27.7.2023