1980-luvulla Hanna-Barbera -yhtiön taloudellisen selkärangan muodostivat belgialaispiirtäjä Peyon luomat, pienet ja sinihipiäiset metsänsienten asukit. Smurffit-sarjaa tehtiin yhteensä kahdeksan vuoden ja yli 250 jakson verran. Valkokankaalle hahmot päätyivät meillä ruotsiksi dubattuina, televisiosarjan jaksoista koostettuina kompilaatioelokuvina.

***

NBC-yhtiö oli tipahtanut 1970-luvun lopun kanavakilpailussa syvälle kolmannelle sijalle mitä koko perheen yleisöihin tuli, ja harkitsi lauantaiaamun piirretyistä luopumista. Eräänä päivänä vuonna 1979 NBC:n johtaja Fred Silverman päätti soittaa Hannalle ja Barberalle: hän tarjosi näille komeaa sopimusta mikäli nämä saisivat hankittua oikeudet pieniin sinisiin miehiin, jotka olivat kiinnittäneet hänen nuoren tyttärensä huomion. Samat otukset nauttivat laajempaakin suosiota Yhdysvalloissa ja myivät oheismateriaalimarkkinoilla kuin häkä. ”Hommatkaa oikeudet Smurffeihin,” sanoi Silverman.

Hanna ja Barbera tekivät työtä käskettyä, ja selvittivät oikeudet ranskalaispiirtäjä Peyo Cullifordin belgialaisiin Smurffit-sarjakuvakirjoihin. Kaksi vuotta myöhemmin kaksikko lanseerasi lauantaiaamun yleisöille uuden, puolituntisista jaksoista koostuneen sarjan, jotka seurasivat viisaan Suursmurffin ja tämän iloisten, sienissä asuneiden hyperaktiivisten hääräilijätovereiden taianomaisia seikkailuja. NBC singahti lauantaiaamujen katsojatilastojen kärkeen kaikkiaan kahdeksaksi peräkkäiseksi vuodeksi. Smurffit kohosivat sekä lasten että aikuisten suursuosikeiksi tarinoillaan, jotka tekivät televisiohistoriaa ja murtautuivat uusille alueille käsittelemällä vakavia aiheita – huumeidenkäyttöä, fyysisiä vammoja, ennakkoluuloja ja kuolemaa – olematta saarnaavia. Kymmenen kauden mittainen sarja toi Hannalle ja Barberalle kaksi Emmyä (vuosina 1982 ja 1983) ja useita ehdokkuuksia.

– Jeff Lenburg: Legends of Animation William Hanna & Joseph Barbera (2011)

Peyon vuonna 1958 luomat smurffit nähtiin ensimmäistä kertaa animoidussa muodossa belgialaisen RTBF-kanavan vuosina 1961–67 lähettämässä Les Schtroumpfs -televisiosarjassa. Vartin pituisista episodeista koostunut, mustavalkoinen kokonaisuus on osittain kadonnut, mutta viisi sen jaksoista koottiin vuonna 1965 yhteen valkokankaiden ensimmäiseksi smurffileffaksi (Les Aventures des Schtroumpfs). Sittemmin Peyo valmisti yhden elokuvan varta vasten teattereihin: Smurffit ja noiduttu huilu (1975) sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa vasta Hannan ja Barberan Smurffit-televisiosarjan (1981–89) kohottua suosionsa huipulle vuonna 1983, mutta esimerkiksi Suomessa se nähtiin jo 1980 melko hyvin yleisötuloksin (33 000 katsojaa).

Historian seuraavat smurffileffat ovat Hannan ja Barberan televisiosarjan jaksoista koostettuja kompilaatioelokuvia. Suomeen näistä rantautuivat vuonna 1983 Smurffit ja ilkeä taikuri sekä vuonna 1984 Kevät koittaa Smurffeille (huom.: kyseessä ei ole vuoden 1982 nimellisesti samalta kalskahtava televisiospesiaali The Smurf Springtime Special, vaan Smurffit-sarjan ensimmäisen tuotantokauden kolmesta kokonaisesta sekä kahdesta puolikkaasta episodista kasattu kooste). Molemmat elokuvat esitettiin meillä ruotsinkielisinä versioina sikäläisin alku- ja lopputekstein, ja suomalaisten lähteiden ohella niiden olemassaolosta löytyy merkkejä ainoastaan ruotsalaisista: voi olla, että kyseiset koosteet alunperinkin valmistettiin Ruotsissa ja myytiin ulkomaille ainoastaan Suomeen. Katsojia koosteet saivat meillä huomattavasti Peyon omaa animaatioelokuvaa vähemmän, molempiin ostettiin vain noin 10 000 lippua.

Kevät koittaa Smurffeille koostuu seuraavista Hanna-Barberan Smurffit-sarjan jaksoista:

1)  The Smurfette (kausi 1, jakso 21)

2)  The Smurf’s Apprentice (kausi 1, jakson 23 ensimmäinen puolisko)

3)  Vanity Fair (kausi 1, jakson 2 jälkimmäinen puolisko)

4)  Romeo and Smurfette (kausi 1, jakso 9)

5)  The Hundreth Smurf (kausi 1, jakso 19)

– Petteri Kalliomäki 12.5.2024