KORPPI (1963)

Corman opiskeli kirjallisuutta Oxfordin yliopistossa, joten hänen vahvimpaan perintöönsä kuuluvat loistavat, hämähäkinseiteillä verhoillut Edgar Allen Poe -filmatisoinnit. Corman saattoi yhteen kolme näyttelijälegendaa kauhukomediaan, jossa korpiksi muutettu taikuri kääntyy velhon apuun.

***

1950-luvulla Hollywood-studiot kadottivat vähitellen kosketuksensa yleisöön. Sodan jälkeisen baby boomin vauvoista oli kasvanut laaja kulutuskulttuurin kyllästämä teini-ikäisten sukupolvi, jolle kokoperheelle suunnatut elokuvat eivät enää riittäneet. James Nicholsonin ja Samuel Z. Arkoffin johtama indie-tuotantoyhtiö AIP perustettiin tyydyttämään teinipoikien sävähdyttävien kokemusten kaipuuta. Arkoffin ja Nicholsonin kaupallisten visioiden oivalliseksi toteuttajaksi löytyi Roger Corman, mies, joka ohjasi parhaimmillaan seitsemän minibudjetilla tehtyä elokuvaa vuodessa.

AIP:n Edgar Allan Poe -elokuvat syntyivät tuli mustavalkoisiin tusinaeksploitaatio-elokuviin kyllästyneen Cormanin ideasta. Hän halusi kuvata Poen Usherin talon häviön, väreissä. Lopulta värikkäitä kuolema-teeman ja seksuaalisten halujen riivaamien miesten kyllästämiä Poe-elokuvia valmistui kahdeksan, neljässä vuodessa (1960-64). Niissä AIP:n taloudellinen sarjatuotanto kehittyi huippuunsa. Elokuvissa kierrätettiin samoja teemoja, näyttelijöitä (Vincent Price), käsikirjoittajaa (Richard Matheson), kuvaajaa (Floyd Crosby) sekä lavasteita ja lavastajaa (Daniel Haller).

Korppi syntyi Cormanin mukaan siitä, että hän ja käsikirjoittaja Matheson olivat kyllästyneet toistamaan vakiintunutta Poe-kuvastoaan, jota he olivat kierrättäneet jo neljässä elokuvassa: Fall of the House of Usher (Vieraana kauhujen talossa, 1960), Pit and the Pendelum (Kuilu ja heiluri, 1961), Premature Burial (Elävänä haudattu, 1962) ja Tales of Terror (Kauhutarinoita, 1962). Lisäksi he olivat jo eri yhteyksissä (Bucket of Blood, 1959) ja Kauhutarinoita-elokuvan musta kissa -jakso) kokeilleet kauhun ja huumorin yhdistämistä ja havainneet konseptin toimivaksi. Cormanin ja Mathesonin yksinkertaisena ideana Korpissa on tehdä aikaisempien elokuvien uhkaavista kauhuhahmoista koomisia ja asettamalla niiden suuhun kontekstista poikkeavaa ironista ja koomista dialogia.

Vincent Price on mystinen maagikko Erasmus Craven, jonka vaimo Lenore on vastikään kuollut. Alkukohtauksessa murheen murtama Erasmus siteeraa Poen Korppi-runoa aiemmista elokuvista tuttujen goottilaisten kuvastojen (kuohuva meri, usvan kietoma linna, arkku) säestämänä. Runon sanat materialisoituvat ja Erasmus saa vieraakseen puhuvan korpin, joka on todellisuudessa pahan tohtori Scarabusin (Boris Karloff) tummaksi linnuksi taikoma pikkuvelho Bedlo (Peter Lorre). Kun Erasmus toiveikkaana tiedustelee yhtyvätkö hänen ja vaimonsa sielut joskus tuonpuoleisessa, korppi tokaisee ”Pirustako minä tiedän. Näytänkö minä ennustajalta?”. Loppuosa elokuvaa etenee vastaavan koomisen vireen merkeissä.

Komediaalisen otteen lisäksi Korppi on monessa muussakin suhteessa vastakkainen sarjan aikaisemmille elokuville. Cormanin aiemmissa Poe-filmatisoinneissa päähenkilöt ovat todellisuuden pinnan alla piilevien tummien voimien vaikutuksesta ajautuneet vähitellen elämässään lopulliseen kaaokseen. Korpissa Erasmuksen epätoivo ja henkilökohtainen umpikuja on lähtökohta, josta hän koettelemusten kautta nousee löytäen totuuden ja uuden merkityksen elämälleen. Nauru parantaa.

– Pasi Nyyssönen 13.3.2010. Taustalähteenä Gary Morris, Roger Corman (1985).