Disney-yhtiön varhaisvuosikymmenten kultaiseen kaanoniin lukeutuvassa klassikkoanimaatiossa sirkukseen syntyvä pieni elefantinpoikanen joutuu pilkatuksi ja syrjityksi poikkeuksellisen suurten korviensa vuoksi. Rakastavasta äidistään väkivalloin erotettava Dumbo oppii uskomaan itseensä ja kykyihinsä hiiriystävänsä Timotein tuella.

***

Dumbo on yksi Disneyn lyhyimmistä pitkistä piirretyistä – ja yksi parhaista. Ward Kimball, joka oli mukana tekemässä lähes kaikkia Disneyn pitkiä piirrettyjä, sanoo: ”Olemme varmaan tehneet elokuvia, joissa on enemmän viimeistelyä ja erikoistehosteita, mutta oikeastaan Disney-piirretyt saavuttivat huippunsa Dumbossa. Siinä on kerrankin vedenpitävä juoni. Kaikki osat loksahtavat paikoilleen, ja niitä pitää koossa loistava fantasia lentävästä norsusta. Siitä alkaen kun kuulin Waltin ensi kertaa hahmottelevan juonen tiesin, että tästä tulee vahva ja selkeä elokuva, jossa on oikean piirretyn sydän. Dumbo oli yksi halvimmista elokuvistamme. Se maksoi noin 950 000 dollaria, mikä oli melko kohtuullinen summa jopa vuonna 1940. Bambin kustannukset olivat 2-3 miljoonan dollarin luokkaa. Syy elokuvan halpuuteen oli se, että se tehtiin nopeasti ja ilman hutilointia. Tarina oli kirkas ja selvä kaikille. Ei tapahtunut sellaista, että oltaisiin ruvettu tekemään jaksoja, jotka oltaisiin sitten hyllytetty, kuten Pinocchiossa. Walt tiesi mitä hän tahtoi, ja tämä itseluottamus levisi koko henkilökuntaan. Dumbo kulki ensimmäisistä piirroksista loppuviimeistelyyn saakka ilman suurempia muutoksia”.

Muuan kriitikko sanoi, että Dumbossa on ”enemmän kuvakulmia kuin Citizen Kanessa”, ja sen huippujaksot onkin tosiaan loistokkaasti toteutettu. Hyvä esimerkki on Dumbon ensiesiintyminen sirkuksen norsunumerossa, jossa hän kompastuu omiin korviinsa ja saa koko ”elefanttiseinän” romahtamaan.

”Vaaleanpunaisten norsujen” jaksoa on vaikea ylistää liikaa. Se kuuluu Disney-studion kaikkien aikojen parhaisiin saavutuksiin. Jakso alkaa siitä kun Dumbo imaisee sisäänsä kärsällisen terästettyä vettä ja alkaa tulla pieneen hiprakkaan. Hän nikottelee samppanjakuplia. Timotei testaa myös ”vettä” ja pitää siitä niin, että hän hyppää veteen. Sitten hän alkaa yllyttää Dumboa puhaltamaan erilaisia kuplia. Yksi niistä on vaaleanpunaisen elefantin muotoinen. Tuo elefantti puhaltaa toisen omasta kärsästään, ja kohta näkyvissä on neljä norsua, jotka puhaltavat kärsillään kuin trumpeteilla ”Pink Elephants on Parade” -laulua. Näin alkaa mollimarssin tahtiin jäsentynyt surrealistinen fantasiajakso täynnä värejä, hahmoja, valovaikutelmia ja vitsejä. Esimerkiksi kahden norsun marssiessa eteenpäin isompi astuu pienemmän päälle mikä paisuttaa tätä isommaksi. Sitten pieni norsu potkaisee isompaa takamuksiin, jolloin tämä hajoaa kolmeksi jättiläisnorsuksi. Pieni norsu paisuu, tarttuu kultaisiin symbaaleihin ja paiskaa ne yhteen niin että kolme norsua jäävät väliin, jolloin ne jakautuvat tusinaksi kääpiönorsuksi, jotka marssivat ulos kuvasta ja alkavat kiivetä kuvan reunaa pitkin Dumbojen naaman päällä. Lopuksi norsut alkavat ”sulaa” mustan taustan vaaletessa ja muuttuessa aamutaivaaksi, jolloin norsut muuttuvat pilviksi. Jakso päättyy kameran panoroidessa suureen puuhun, jonka lehtimuodostumat muistuttavat etäisesti norsuja.

Dumbo ja hänen kaverinsa ovat poikkeuksellisen sympaattisia hahmoja Disneyn tuotannossa. Itse asiassa sellainen sympaattisuus on harvinaista missään elokuvissa. Ehkä juuri tämä on tärkein syy siihen, että Dumbo on niin suosittu ja erityinen elokuva.

– Leonard Maltinin mukaan (The Disney Films, 1973) AA 1991