Nuori ja tunaroiva baseballin harrastaja Masaki saa vihamiehiä yakuza-öykkäreistä ja lähtee kaverinsa kanssa Okinawalle hankkimaan aseita. Paikallinen kovis Uehara (Beat Takeshi) ottaa junnut mukaan toksisiin tempauksiinsa. Boiling Point on erilainen nuorisoelokuva: sykähdyttävä sekoitus empatiaa ja täysin hirviömäisiä käänteitä. Hienoa teosta ei ole esitetty Suomessa sitten Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin 1992.

***

Masaki Iguchi on huoltoasemalla työskentelevä baseballin harrastaja, joka ei jaksa pahemmin innostua työstä eikä urheilusta. Nuorukaisen flegmaattinen mutta omapäinen asenne ärsyttää asiakkaaksi osunutta yakuza-kellokasta. Pikkuasioista käynnistynyt kinastelujen ketju johtaa rajuihin otteisiin, ja lopulta Masaki lähtee ystävänsä kanssa Okinawalle hankkimaan ampuma-asetta itsepuolustukseksi. Oikukas paikallinen gangsteri Uehara (Beat Takeshi) auttaa nuorukaisia, jotka joutuvat korviaan myöten outoon ja väkivaltaiseen alamaailmaan.

”Uehara on kuin dramaattisemmasta ja häiriintyneemmästä universumista saapunut vierailija”, Brian Thomas kirjoittaa (VideoHound’s Dragon: Asian Action and Cult Flicks, Visible Ink Press 2003). ”Voisi kuvitella, että Ueharan kanssa viettämänsä ajan jälkeen Masaki olisi iloinen voidessaan palata pienempään kohtaloonsa. Mutta Masakin horisontti on laajentunut, ja suunnitelmat kasvavat käsiaseen hankkimista suuremmiksi.”

Kasvutarinat ja nuoruuden haasteet ovat keskeinen osa Takeshi Kitanon tuotantoa, vaikka ne usein jäävät rikoskertomusten varjoon. Ohjaajan toinen elokuva Boiling Point on kuin risteysasema, josta voi jatkaa matkaa joko Sonatinen yakuzakuvioihin tai nuorisodraamoihin Näkymä meren rannalla ja Kids Return.

Kitano, alias Beat Takeshi, ei esitä pääosaa, mutta luo Ueharan roolissa mieleenpainuvan yhdistelmän pirullisia ja hauskoja piirteitä panseksuaalisin lisämaustein. Beat Takeshin roolihahmoilta voi odottaa miltei mitä tahansa hyvää tai pahaa. Joka tapauksessa kyse on toistuvasti individualisteista, oman tien kulkijoista, jotka haastavat japanilaisen ryhmäkurin kulttuurin. Sooloilun ja joukkuepelin jännite onkin baseball-pelaajan tarinan keskeinen teema.

Rikollisuus on riisuttu glamourista, mutta arkisesta menosta ei puutu merkillistä huumoria eikä omintakeista estetiikkaa. Yhtälö on hyvin 1990-lukulainen ja samalla aikaansa edellä, sillä Takeshi Kitano lanseerasi iloisia ja brutaaleja yllätyksiä tarjoavan gangsterimaailmansa ennen Quentin Tarantinon samanhenkistä läpimurtoa ja slacker-nuorisoelokuvien trendiä.

”Lopputulos (Boiling Point) on elokuva, joka osaa nauttia yksinkertaisesta jäätelöbaarista ja samalla hyväksyä, että universumi sisältää äkillisiä ja epämiellyttäviä shokkeja”, Brian Thomas toteaa.

Boiling Point jäi Suomessa vaille teatterilevitystä ja tv-esityksiä. Syyskuussa 1992 elokuva nähtiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa viime hetken lisäyksenä ruotsinkielisin tekstein.

– Lauri Lehtinen 25.6.2024