FOR ALL MANKIND (1989)
Brian Enon levy Apollo: Atmospheres and Soundtracks, syntyi tilaustyönä musiikiksi Al Reinertin dokumenttiin vuoden 1969 kuulennosta. Astronauttien tallentamasta kuvamateriaalista ja haastatteluista koostuva avaruusmatka esitetään upeana digirestaurointina. Eteerisen soundtrackin osia on myöhemmin kuultu mm. elokuvissa Trainspotting ja Traffic.
***
Juri Gagarinin avaruuslennosta oli kulunut tasan viisi kuukautta Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedyn julistaessa Ricen yliopistolla Houstonissa pitämässään puheessa: ”Päätämme mennä kuuhun tällä vuosikymmenellä.” Keskellä kylmän sodan avaruuskilpaa lausuttu lupaus huipentui Neil Armstrongin astumiseen kuun kamaralle 21. heinäkuuta 1969. Tämä kuuluisa puhe sekä käynnistää että päättää Al Reinertin aiheeseen uppoutuvan dokumenttielokuvan For All Mankind. Sikäli mielenkiintoisten aloituksesta tekee se, että vasemmistosympatioita kokenut Reinert manipuloi käytössään ollutta ääninauhaa paremmin tarkoituksiinsa sopivaksi. Hän korvasi lauseen ”…used or the progress of all people” viimeisen sanan puheen toisesta kohtaa leikkaamallaan ”mankindilla”, muuttaen näin kansallisen ponnistelun kansainväliseksi. Toisaalta tämä sopii yhteen myös astronauttien kuuhun jättämän laatan kanssa, joka kertoo heidän vierailleen siellä koko ihmiskunnan nimissä.
Tokiossa 1947 syntyneellä ja keuhkosyöpään 2018 kuolleella Al Reinertilla ei ollut kokemusta journalismista, mutta hänen onnistui tästä huolimatta työpaikkaa akuutisti tarvittuaan puhua itsensä Houston Chronicle -lehteen, josta potkut poliittisten näkemyserojen vuoksi saatuaan siirtyi toimittajaksi Texas Monthlyyn. Reinertin ensimmäinen juttu uudelle työnantajalleen oli maaliskuussa 1973 Apollo-ohjelmaa käsitellyt artikkeli So Long, Cosmic Cowboys. Vierailtuaan 1970-luvun lopulla toimensa puolesta NASA:n arkistoissa Johnson Space Centerissa hän tajusi niiden sisältävän valtavat määrät astronauttien kuvaamaa filmiä, josta yleisö oli nähnyt ainoastaan murto-osan ja senkin television pienestä ruudusta. Tästä sai alkunsa elokuvantekoon aiemmin perehtymättömän Reinertin kymmenvuotiseksi venynyt projekti koostaa materiaalista täysimittainen taide-elokuva suurelle kankaalle.
Reinert kokosi elokuvansa leikkaaja Susan Kordan kanssa 6 miljoonasta jalasta (eli vajaasta 2 miljoonasta metristä) filmiä. Laventaakseen elokuvansa alkuperäisestä 16-millisestä 35 mm:n vakioformaattiin, ohjaaja joutui skannaamaan alkuperäismateriaalin optisella tulostimella yksitellen kuva kuvalta. Yhteen sekuntiin standardinopeudella pyörivää filmiä mahtuu 24 kuvaa ja Reinertiltä meni 80-minuuttia kattavan aineistonsa kopioimiseen puolitoista vuotta. Mukaan myös lavastettiin yksi otos, jossa kamera kuvaa lähtöä odottavan raketin ikkunan läpi. Alun perin nimellä Apollo -julkaistussa ja rajallisen levityksen saaneessa teoksessa ei ollut kerrontaa, ainoastaan alkuperäinen äänimaisema (johon sisältyi mm. astronauttien keskustelua) ja musiikeista vastanneiden Brian Enon, tämän Roger-veljen ja Daniel Lanoisin säveltämä soundtrack. Laimean vastaanoton vuoksi Reinert veti elokuvansa takaisin leikkauspöydälle ja lisäsi sen ääniraidalle sekä 1970-luvulla itse nauhoittamiaan että NASA:n arkistohaastatteluja, joiden lausujat tosin jätetään filmissä anonyymeiksi. National Geographic Society julkaisi 1990 kertojaäänettömän version vhs-kasetilla. Myös NASA:lta on ilmestynyt oma tallenteensa ilman musiikkisoundtrackia.
Enot ja Lanois kirjoittivat, tuottivat ja esittivät alkuperäismusiikin vuonna 1983 ja se julkaistiin Brian Enon yhdeksäntenä studioalbumina nimellä Apollo: Atmospheres and Soundtracks. Psykedeelisten ambient -musiikkien ohella levyllä kuullaan myös countrya. Eno itse on kuvaillut For All Mankindin musiikkia mystiseksi avaruuden ääneksi. Soundtrack-koteloon painetussa lyhyessä pohjustuksessa hän kertoo innostuneensa Reinertin pyydettyä häntä mukaan projektiin, sillä oli kokenut, etteivät yleisölle aiemmin näytetyt kuvat avaruuskävelyistä päässeet oikeuksiinsa televisioruudussa nopeine leikkauksineen. Eno pohtii halunneensa sävellyksillään välittää tunnelman, jonka kotiplaneetaltaan poistunut astronautti kokee katsellessaan Saharan autiomaan pimeydessä loistavia leiritulia, kelluessaan painottomassa tilassa tai viimein astuessaan vieraalle taivaankappaleelle. Sekä Enon että Reinertin voi uskoa onnistuneen työssään, sillä For All Mankindin on kuvailtu vastaavan kysymykseen, miltä tuntuu käydä avaruudessa.
Elokuvan Criterion Collection -kotijulkaisun kommenttiraidalla kuullaan Reinertin ja astronautti Eugene Cernanin keskustelua dokumentista. Cernan, tähän saakka viimeinen kuun pinnalla käynyt ihminen, pohtii elokuvan viimeisten kuvien vaihtuessa lopputeksteihin, ettei kuumatkailu ole enää Jules Vernen tieteiskirjallisuutta. Se on todiste tuleville sukupolville, että unelmiin kannattaa uskoa, sillä ne voivat toteutua. Reinert jatkoi For All Mankindin jälkeen aiheen parissa mm. osallistumalla Ron Howardin Apollo 13 -elokuvan ja tv-sarjan Avaruuden sankarit käsikirjoittamiseen.
– Joonatan Nikkinen 2021