FRANKENSTEIN (1931)

Ohjaaja
James Whale
Henkilöt
Boris Karloff, Colin Clive, Mae Clarke, John Boles
Maa
USA
Kesto
71 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Lisätieto
perustuu Mary Shelleyn romaaniin ja Peggy Weblingin näytelmään * ke 29.11. näytöksen alustaa kirjastonhoitaja Sami Koponen
Ikäraja

Mary Shelley oli 18-vuotias kirjoittaessaan goottikauhun monikerroksisen klassikon, joka on kiehtonut myös elokuvantekijöitä. Kirjailijan pohtivaa sävyä ”uudesta ihmisestä” vain harva tavoittelee, usein pääosassa on hirviömäisyyden kuvaus. Whalen 1930-luvun filmatisointi on tässä mielessä klassinen tulkinta hirviöstä, jolle Boris Karloff antaa ikimuistoiset kasvot.

***

James Whalen Frankenstein valmistui äänielokuvan kynnyksellä ja mykkäelokuvan katsojille ääni oli jo itsessään vieraannuttava ja ”aavemainen” elementti. Varhaisissa äänielokuvissa kauhu- ja jännityselokuvat saivat uutta puhtia uudesta ilmaisumuodosta. Toki elokuvateattereissa oli ollut koko mykkäelokuvakauden ajan ääntä: musiikkia, kertojia ja selostajia jotka välittivät elokuvan kimuranteimpia kohtia suullisesti yleisölle. Täysimittainen äänielokuva oli kuitenkin uutta ja ihmeellistä, aikalaiskatsojien mukaan jopa aavemaista.

Mary Shelley (1797–1851) julkaisi 1818 anonyymisti Frankenstein tai moderni Prometheus -romaanin (Frankenstein; or, The Modern Prometheus, 1826) .Kirjasta sukeutui nopeasti klassikko, puolentoista vuosisadan saatossa Shellyn teksti on muuntunut moneen suuntaan niin kirjallisuudessa, teatterilavoilla kuin elokuvaversioissakin. Ikonisimmaksi hahmoksi on kuitenkin kiteytynyt Universal-studion tuoreen keksinnön, äänielokuvan, siivittämä Frankenstein (1931) jossa hirviötä esitti Boris Karloff, ohjaajana James Whale.

Frankenstein on nuori lääkäriopiskelija joka on kiinnostunut elämän syntymästä, siitä mikä luo hedelmät puuhun ja elämän ylipäätään, miksi äidin yksi lapsi on rehellinen ja säntillinen, toinen taasen rikollinen, kenties murhaaja. Tutkimus vie miehen mennessään ja pian hän on pakkomielteisen kiinnostunut epäpyhästä halusta luoda elämää hänen omaksi kuvakseen. Mutta hän ei ota huomioon jumalaa.

Frankenstein varastaa ruumiita haudoista, mestauslavalta ja yliopiston laboratorioista, osia, jotka olivat kerran olleet ihmisiä. Luentosalista hän pihistää rikollisen aivot. Eräänä yönä jolloin elementit raivoavat sähköisessä myrkyssä hän panee teoriansa ja ruumiin jonka hän on juuri parsinut kokoon äärimmäiseen kokeeseen. Ensimmäisestä päivästä lähtien olento suuntaa kauhun ja murhan poluille. Vaikka kuinka he yrittävät kesyttää ja sivistää sitä olento vain jatkaa tappamista.

Tuo olento joka ei koskaan elänyt, kammottava ihmishirviö, on hänen, tohtori Frankensteinin luomus. Hänelle on annettu kaikki paitsi sääli, ihmisyys, rakkaus.

Ensimmäisestä päivästä lähtien hän suuntaa kauhun ja piinan polulle. Häntä yritetään kesyttää ja opettaa sivilisaation mutta hirviö van jatkaa tappamista. Nuori lääkäri tri Frankenstein uupuu piinan rasittamana ja hänet viedään kotiin. Lopulta hirviö pakenee maaseudulle ja tappaa pienen tytön, ainoan ihmisen joka oli ystävällinen hänelle. Tällä kertaa hän näyttää ymmärtävän mitä hän on tehnyt.

Nuoren lääkärin hääpäivänä hirviö tunkeutuu häähuoneistoon, ahdistelee morsianta ja pakenee lopulta. Tällä kertaa koko kylä liittyy hirviö-jahtiin. Olento löytyy vuoristosta mutta se pääsi pakenemaan ennen kuin se ennen kuin se saatiin vangittua. Se pakenee ja hakee turvaa vanhasta tuulimyllystä. Ihmisjoukko ei saa hirviötä vangittua joten he tuikkaavat tuulimyllyn tuleen. Riehaantunut hirviö paiskaa luojansa väkijoukon kitaan

Tässä oli tarinamme. Onko se viihdettä – vain elokuvan katsoneet voivat antaa vastauksen tähän.

– The Hollywood Reporter (THR) 3.11.1931

Pasi Nyyssönen 1.11.2018