PESSI JA ILLUSIA (1954)

Juhlaviikonlopun itsestäänselvänä kärkinimikkeenä nähdään Jack Witikan filmiversio Ahti Sonnisen Pessistä ja Illusiasta, joka on yhä ainoa täyspitkä kotimainen balettielokuva. Suomalaisen Oopperan baletti on keskiössä myös näytöksen alku- ja jälkikuvissa, joissa valmistaudutaan Pähkinänsärkijän ensi-iltaan vuonna 1949 ja tanssahdellaan kanapuvuissa Fazeria mainostaen.

Kansallisbaletti 100 vuotta -juhlaviikonloppu on toteutettu yhteistyössä 100 vuotta täyttävän Suomen kansallisbaletin kanssa. Tutustu kansallisbaletin juhlaohjelmaan täällä.

***

Jack Witikan 1954 ohjaama Pessi ja Illusia on jo kulttielokuva alallaan. Se on edelleen ainoa elokuvakerronnan keinoin toteutettu suomalainen balettifilmi, ja nykykatsojalle opas 1950-luvun balettiin, sen tyyliin ja ihanteisiin. Elokuvassa esiintyvät aikansa nuoret balettitähdet Doris Laine, Heikki Värtsi ja Maj-Lis Rajala, jotka filmausaikaan olivat vähän yli kaksikymppisiä.

Irja Koskisen balettiversio Yrjö Kokon kirjoittamaan satuun oli 1952 Suomalaisessa Oopperassa merkkipaalu, olihan kyseessä sodanjälkeisen ajan ensimmäinen täysin kotimainen teos. Kun Pessin ja Illusian aiheena oli hyvän taistelu pahaa vastaan, tarina kosketti suomalaisten sydämiä. Musiikki oli Ahti Sonnisen, joka käytti partituurissaan myös uuden mantereen kaikuja: jazzaiheista teemaa Maantieritarin musiikissa. Partituurin muistettavin aihe on kuitenkin hieno, lyyrinen Hiirten häävalssi.

Jack Witikka on elokuvasovituksessaan kokonaan luopunut koreografian taltioimisesta tanssin ehdoin. Hän on sijoittanut teoksen tiheäksi metsäksi lavastettuun hallistudioon, jossa tanssi ainakin välillä potee tilanahtautta. Kuvakulmissa Witikka (pääkuvaajana Marius Raichi) näkyy pyrkineen ennen muuta sadun kertomiseen. Ei ole niin väliä vaikka tanssi välillä katoaa risukkoon, kunhan sadun illuusio säilyy. Lähikuvissa ilmaisu on joskus liiaksi karrikoitua, onhan se tarkoitettu näyttämölle.

Irja Koskisen koreografia ei ole niin merkillinen kuin vanhemman sukupolven muisteluista voisi päätellä. Enimmäkseen se koostuu tavanomaisesta ja yksitoikkoisestakin klassisesta liikesanastosta. Vain Heikki Värtsin notkeassa Pessissä on modernin tanssin tuulahduksia. Baletin hallitseva hahmo kuitenkin on virtuoosimaisesti varpaillaan pyörivä ja rohkeasti karakterisoitu Ristilukki Maj-Lis Rajalan tulkitsemana.

Doris Laineen herttaisen Illusian lisäksi baletissa esiintyvät muun muassa Seija Silfverberg ja Irma Vienola (sittemmin Lindfors) kukkina, Uno Onkinen Maantieritarina, Helmer Salmi Pakkaspoikana ja Marita Ståhlberg perhosena. Isällisenä kertojaäänenä on näyttelijä Leo Riuttu ja tarinana ”kertojana” balettikoululainen Hillevi Saari.

– Auli Räsänen (Helsingin Sanomat 1.5.1998) KL 22.5.2002