TAHRATON MIELI (2004)

Outojen sattumusten seurauksena Joe tajuaa, että hänen ex-tyttöystävänsä Clementine on poistanut muististaan heidän yhteisen menneisyytensä. Kostoksi Joe päättää poistaa muististaan Clementinen, kunnes muistojen ja rakkauden voima yllättää hänet. Gondryn leikkisä ohjaus yhdessä yhdistettynä kaufmanilaiseen romanttiseen komediaan palkittiin parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarilla.

***

Michel Gondry tuli tunnetuksi 1990-luvulla kekseliäistä musiikkivideoistaan. Niinikään erikoisia musiikivideoita ohjannut Spike Jonze tutustutti Gondryn ja Charlie Kaufmanin toisiinsa. Gondryn taiteilijaystävä Pierre Bismuth oli saanut idean – mitä jos saisit kirjeen, jossa kerrottaisiin ex-puolisosi poistattaneen sinut ja suhteenne muistoistaan. Gondry esitteli idean Kaufmanille, joka innostuneena suostui yhteistyöhön.

Joel (Jim Carrey) saa tietää ystäviltään, että ex-tyttöystävänsä Clementine (Kate Winslet) on poistattanut heidän suhteensa tämän muistoista Lacuna Inc. nimisen yhtiön avustuksella. Joel päättää ryhtyä samaan ja lähtee epäluuloisena Lacunan toimistolle. Yön aikana Joelin kotona tehtävä toimenpide lähtee käyntiin normaalisti, mutta saa omituisia ulottuvuuksia, kun Joel tajuaa tehneensä virheen ja yrittää paeta ajatuksen voimalla poistajia karkuun.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat pääosin Joelin pään sisälle, mikä antaa sopivan miljöön Kaufmanin Phillip K. Dickiä tapaileville ideoille. 1990-luvun puolivälissä Kaufman työsti käsikirjoitusta Dickin romaanista Hämärän vartija, eikä ole ollut järin tyytyväinen Hollywoodin Dick-filmatisointeihin: ”He varastavat Dickin ideat ja tarinan sci-fi osuudet ja heittävät pois parhaimmat palat – omituisuuden ja hauskuuden.”

Tahrattomassa mielessä muistin poistamisteknologia – sci-fi osuus – ei olekaan näyttävästi esillä. Mekanismia ei edes kunnolla selitetä. Keskiöön nousee Joelin ja Clementinen parisuhteen eri vaiheet, muisti ja niihin liittyvät tunteet. Vaikka elokuva kertoo eroamisesta, paradoksaalisti elokuvan vahvin osuus on Joelin ja Clementinen – tai oikeastaan Joelin ja Joelin mielessään projisoiman Clementinen – hauskan sanailun täyttämä yhdessäolo. Tapahtumat seuraavat toisiaan yllättävästi ja niistä muodostuu mielikuvituksekas assosiatiivinen ketju. Monet tilanteista ovat niin tunnistettavia, että niihin samaistuminen on helppoa. Ehkä erotuksena Kaufmanin muihin käsikirjoituksiin Tahraton mieli ei ole yhtä apaattinen elokuva, vaan pohjaa muistojen herättämiin nostalgian tunteisiin.

Tila ja aika sekoittuvat ja vaihtuvat nopealla vauhdilla Joelin muistoissa. Jo musiikkivideoissaan mis-en-scenen manipulointia harrasteneelle Gondrylle elokuvan kerronnan luominen on varmasti ollut mieluisa haaste. Pääosin efektit ovat optisia trikkejä tai lavastuksen ja valaistuksen keinoin aikaansaatuja, joiden yksinkertaisuus on ihailtavan kekseliästä. Kokonaan käsivarakameralla kuvatussa elokuvassa Gondry on tarkoituksella pidättäytynyt vanhoissa metkuissa. Kamera-ajoissa Gondry turvautui aikanaan Godardin käyttämään halpakeinoon – kameramies istui rullatuolin kyydissä, jottei liikkeistä tulisi liian sulavia. Elokuvan kotikutoista tyyliä lisää rosoinen kuva ja realistinen valaistus.

Joelin päänsisällä tapahtuvien aikahyppyjen lisäksi elokuva on kerrottu epälineaarisesti alkaen tarinan loppupuoliskolta, josta siirrytään Joelin muistin pyyhkimisoperaation, minkä aikana käydään Clementinen ja Joelin kaksivuotisen suhteen historia. Toisaalta ajan hyppiessä tapahtumapaikat – kuten jäätynyt järvi ja Montaukin ranta – toistuvat ja viimeisen kuvan useaan kertaan toistuva lyhyt pätkä lumiselta rannalta jättää elokuvan avoimeksi. Vaikka elokuvan päättävää kuvaa edeltävässä loppuratkaisussa on toiveikas tunnelma, viimeisen kuvan voi tulkita pessimistisesti suhteen erheiden uusintana.

— Mikko Pihkoluoma 16.4.2009