THE TALE OF THE WHITE SERPENT (1958)

Ensimmäinen japanilainen värillinen animaatioelokuva lumosi katsomossa istuneen nuoren Hayao Miyazakin. Veteraanianimaattori Yabushita Taijin hyödynsi elokuvassaan Disneyn menestyskonseptia, ja haastoi samalla eurooppalaiset tarinat. Cannesin klassikoissakin esitetty elokuva pohjautuu kiinalaiseen legendaan, jossa prinsessa etsii rakastettuaan, tässä versiossa lemmikkipandojen avustamana.

***

Hakujaden eli Legend of the White Serpent tai Panda and the White Serpent ja useilla muilla nimillä Japanin ulkopuolella levitetty animaatiotuotanto oli käänteentekevä elokuva Japanissa monella tasolla. Tuttua on Hayao Miyazakin haastatteluissa kertoma, miten hänen nuorena miehenä näkemänsä Hakujaden sai hänet lähtemään animaatioalalle ja pyrkimään Toei Doga -studiolle, missä hän aloittikin harjoittelijana 1960-luvun alussa.

Toe Doga (nykyisin Toei Animation) syntyi 1956 Toei-elokuvastudion yhteyteen useampien studioiden yhteensulautumisena. Sitä edelsi 1948 perustettu Tokyo Animated Movies -yhtiö. Sodanaikaisessa ja sen jälkeisessä Japanissa oli useita pienempiä animaatiotuotantoyhtiöitä, joiden ammattilaiset nyt saatiin saman katon alle. Toei Doga perustettiin Aasian ”Disneyksi”, tekemään täysanimoidulle hahmojen liikkeelle perustuvaa kunnianhimoista animaatiota. Tavoite oli tulla Aasian suurimmaksi animaatiostudioksi, mitä Toei Doga pitkään olikin. Lyhytelokuvien jälkeen oli aika tehdä ensimmäinen täyspitkä värianimaatioelokuva. Mustavalkoisia täyspitkiä oli sitä ennen tehty jokunen, tärkeimpänä maailman söpöin sotapropaganda-animaatio Momotaro’s Sacred Sailors (1945).

Hakujadenin tarina perustuu kiinalaiseen legendaan ja kertoo Xu-Xianista, jolla oli poikasena lemmikkikäärme, kunnes hänen vanhempansa pakottivat pojan luopumaan siitä. Vuosia myöhemmin, rajun myrskyn aikana, käärme muuntuu prinsessa Bai-Niangiksi. Xu-Xian ja Bai-Niang kohtaavat, mutta ilkeä munkki uskoo Bai-Niangin olevan pahan inkarnaatio ja erottaa rakastavaiset. Xu-xianin lemmikkipandat eläinystävineen alkavat etsiä Bai-Niangia ja seuraa huima seikkailu, jonka päätteeksi Bai-Niangin on päätettävä luopuuko hän mystisistä voimistaan seuratakseen Xu-Xiania.

Toei Dogan johtaja Hiroshi Ogawa halusi pitää hyvät suhteet aasialaisiin naapureihin ja mikäpä oli siihen parempi keino kuin animoitu perinteinen kiinalainen legenda säilyttäen tarinan ja henkilöhahmojen kiinalaisuus. Tarinaidea on tuttu monista Hongkongin elokuvallisista historiaeepoksista. Taiji Yabushita adaptoi tarinan ja ohjasi sen kauniille värikuvastolle. Hakujadenin erikoisuus on vain kahden ääninäyttelijän käyttäminen. He tekevät kumpikin lukemattomia eri rooleja.

Hakujadenin kahdeksan kuukauden tuotannossa työskenteli valtava määrä animaattoreita, monet heistä tulevien vuosikymmenien keskeisiä hahmoja animeteollisuudessa. Heidän joukossaan oli 17-vuotias Rintaro, joka on tunnettu Tezuka Osamun mangalle perustuvan Metropoliksen ohjaajana – ja ohjasi myös ensimmäistä Japani-Muumia 1970–72. Gisaburo Sugii tuli tunnetuksi Night on the Galactic Railroad -animella. Yasuo Otsuka animoi Mumin-sarjaa 1969–70. Sekä tietysti Toei Dogan keskeinen animetyylinluoja Yasuji Mori. Toei Dogalla työskenteli myös useita naisanimaattoreita. Yksi heistä oli Akemi Ota, joka myöhemmin meni naimisiin kollegansa Hayao Miyazakin kanssa. Lopputulos on kaunis, hienovireisesti väritetty ja kiinalaista piirrostyyliä sopivasti käyttävä animaatioelokuva koko perheelle.

– Eija Niskanen