ARMOUR OF GOD II: OPERATION CONDOR (1991)

Fei ying gai wak
Ohjaaja
Jackie Chan
Henkilöt
Jackie Chan, Carol 'Do Do' Cheng, Eva Cobo
Maa
Hongkong
Tekstitys
English subtitles
Kesto
106 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Chanin 70-vuotispäivää juhlistaa todellisen öykkämöykkäklassikon suomalainen teatteriensi-ilta! Armour of God -elokuvan omaehtoinen jatko-osa oli siihenastisen Hongkong-historian kallein tuotanto. Indiana Jones jää kakkoseksi kun Jackie viilettää natsikullan perässä tuulitunnelissa Saharan hiekkadyynien alla.

***

Hongkongilaisilla näyttelijöillä on taipumus korostaa esiintymisen fyysistä puolta. Jackie Chan on tästä paras esimerkki. Hänen elokuvansa tarjoavat välittömän sensaatiomaisen kokemuksen: kuvat kurkottavat iskuihin, väistelevät, kiepahtavat voltteihin ja antavat katsojalle päin näköä. Bruce Leen seuraajana ylistetty Chan on kaikkein menestyksekkäin Leen kansainväliseen maineeseen nostaman kung fu -toimintaspektaakkelin perinteen jatkajista. Chanin kiinalainen nimi Chenglong, ”tulla lohikäärmeeksi”, assosioituu Leen kiinalaiseen nimeen Xialong, ”pikku lohikäärme”. Hongkong-elokuva on ollut monille synonyymi sanalle ”kung fu” aina Leen 70-luvun alun huippukaudesta Chanin 80-luvun menestyselokuviin.

Chan noudattaa traditionaalisen kung fu -taitajan perinteitä toteuttamalla itse kaikki omat liikkeensä ja esittämällä henkilökohtaisesti kaikki vaarallisimmatkin kohtaukset ilman sijaisnäyttelijöitä. Hän on noudattanut tätä periaatetta hartaudella, jonka ansiosta hänestä tuli ensin toimintakoreografi, sitten vaarallisten kohtausten vastaava ja lopulta omien elokuviensa ohjaaja. Ensimmäinen Armour of God -elokuva on Chanin ohjauksista heikoin, mutta sillä on tiettyä arvoa visuaalisena vaarallisten kohtausten näytteenä. Jatko-osa Armour of God 2: Operation Condor esittelee Chanin jälleen kansainvälisessä roolissaan Condorina riehumassa ympäri maapalloa. Kuvauksia tehtiin Espanjassa, Marokossa ja Filippiineillä. Edeltäjäänsä paljon paremmin suunniteltu ja toteutettu elokuva oli raporttien mukaan Hongkongin toistaiseksi kallein tuotanto, jonka budjetti nousi 15 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin.

Condor etsii eurooppalaisen blondin ja kahden hongkongilaisen kaunottaren avustamana Saksan armeijan II maailmansodan aikana ryöstämää ja Saharan autiomaahan kätkemää kulta-aarretta. Näyttelijät tekevät parhaansa pitääkseen elokuvan raikkaana, mikä ei ole lainkaan helppoa, kun puolet tarinasta sijoittuu aavikolle. Naiset joutuvat kestämään hauskanpidon nimissä runsaasti läimäyksiä ja iskuja. Huipentuma sijoittuu maanalaiseen, liikuteltavilla seinillä ja valtavalla tuulettimella varustettuun holviin. Condor joutuu apureineen taistelemaan jättituulettimen tuiverruksessa – he jatkavat taistelua, vaikka ilmavirta liiskaa heidät seinään kuin kärpäset. Valtavat tuotantokustannukset, aavikolle sijoittuva tarina ja aivoton karnevaali tuovat mieleen Elaine Mayn Ishtar-fiaskon, mutta Chan onnistuu juuri ja juuri pitämään epäedulliset vertailut aisoissa.

– Stephen Teo (Hong Kong Cinema, 1996)

Elokuvan pääasiallisina kuvauspaikkoina toimivat Espanja ja Marokko. Kaikki Marokon-kuvaukset toteutettiin Saharan autiomaassa. Heräsimme neljältä aamulla, suuntasimme aavikolle kello 5.45 ja kuvasimme puolillepäivin saakka, kunnes oli aina pakko lopettaa. Aavikon aurinko porotti tuolloin kuumimmillaan, ja välineistömme hehkui liian kuumana käsiteltäväksi. Jos olisimme yrittäneet jatkaa kuvaamista, filmi itsessään olisi sulanut kameraan. Kiireeseen tottuneelle hongkongilaiselle kuvausryhmälle koko iltapäivän viettäminen varjossa istuen tuntui valtavalta ajanhukalta. Emme kyenneet rauhoittumaan.

Vietimme Marokossa yli kuukauden. Paikallisen tavan mukaan kuvausryhmä piti yhden vapaapäivän viikossa. Itse en kestänyt lepopäivää: hotelli oli hiekan ympäröimä kaikilta puolilta, ei ollut mitään tekemistä eikä minnekään voinut mennä. Ulkouima-allas oli täynnä hiekkaa. Puhuin tuottajan kanssa mahdollisuudesta maksaa paikallisille työntekijöille tuplapalkkaa, mikäli nämä luopuisivat vapaapäivästä. Tuottaja esitti ajatuksen altaan vieressä maleksineille työläisille, jotka vastasivat: ”Lepopäivä on lepopäivä. Emme ryhdy töihin.”

Viikkoa myöhemmin koitti uusi sietämätön vapaapäivä, ja pyörittyäni hetken huoneessani menin itse puhumaan työläisille. ”Saattaisimme kuvaukset loppuun nopeammin ja te pääsisitte nopeammin koteihinne. Ja maksaisimme lisää palkkaa, ansaitsisitte lisää rahaa.” Nämä vastasivat: ”Mihin me tarvitsisimme lisää rahaa?” Olin ällikällä lyöty: ”Enhän minä tiedä…” – ”Niin juuri! Me ansaitsemme jo tarpeeksi. Emme mekään tiedä mitä tehdä jos saisimme lisää rahaa. Ja nyt on aika levätä, joten me lepäämme.” En pystynyt väittämään vastaan.

– Jackie Chan (Never Grow Up, 2015)