RAINING IN THE MOUNTAIN (1979)

Kolme muukalaista saapuu usvaisten metsien siimeksessä temppelille varastamaan väistyvän apotin kallisarvoisen käärön. Kokonaisvaltaisessa visiossa poliittinen juonittelu kohtaa äänetöntä balettia lähenevät taisteluliikkeet. Käsikirjoituksen ja ohjauksen ohella King Hu vastasi elokuvan lavastuksesta ja leikkauksesta.

Ohjelmistoa on tukenut / With the support of: Ministry of Culture, Taiwan. Kiitos / Thank you: Taiwan Film and Audiovisual Institute & Taipei Represetentative Office in Finland.

***

Vuonna 2020 restauroitu Raining in the Mountain (Kong shan ling yu, 1979) on toinen wuxia-auteur King Hu’n Etelä-Koreassa 1970-luvun lopulla peräjälkeen kuvaamista elokuvista – toinen on samana vuonna julkaistu kolmetuntinen Shan zhong zhuan qi eli Legend of the Mountain. Kumpikin näistä on kunnianhimoinen, visuaalisesti loistelias, vertauskuvallinen ja sielultaan buddhalainen teos ajalta, jolloin wuxia-genre oli jo mennyt pois muodista vähemmän elegantin kung-fu-toiminnan valloittaessa valkokankaat vuosikymmenen mittaan. Ensin supersuosioon nousi Bruce Lee, ja hänen jälkeensä oli Jackie Chanin ensimmäisten kung-fu-komedioiden vuoro. Muotivirtaukset eivät King Hu’ta painaneet. Raining in the Mountain vie ohjaajan ilmaisua entistä kauemmas tyypillisestä toimintaelokuvasta: siinä puhdas, virtaava liike on olennaisempaa kuin taistelu, kun taas juoni ryöstösuunnitelmineen ja juonitteluineen on vain lähtökohta filosofisiin ja moraalisiin pohdintoihin.

Upeissa, sumuisen metsäisissä vuoristomaisemissa kuvattu tarina sijoittuu buddhalaisen Kolmen aarteen temppelin ympäristöön. Eletään Ming-dynastian aikaa. Vanhan apotin on määrä nimittää itselleen seuraaja, ja neuvonantajiksi valintaan on kutsuttu aatelisherra, kenraali sekä maallikkouskonoppinut. Ensin mainitun seuralaiset esiintyvät jalkavaimona ja palvelijana mutta ovat todellisuudessa tulleet varastamaan arvokkaan Mahayana-sutran eli pyhän käärekirjan. Ketterien kissojen tavoin kaksikko kartoittaa temppelialuetta aarretta etsiessään. Puhtaat motiivit eivät ole kaikilla muillakaan vierailla. Temppelissä on täysi juonittelu käynnissä myös munkkien kesken, sillä heidän joukostaan löytyy useampi apotin paikkaa havitteleva oman edun tavoittelija. Vastapainoksi moraalista hyvyyttä edustaa vanki, joka saapuu temppeliin ryhtyäkseen munkiksi ja omistaakseen elämänsä Buddhan opeille.

Raining in the Mountainin koreografiasta vastannut Ming-tsai Wu (joka nähdään varkaan roolissa) oli saman hongkongilaisen Peking-oopperakoululuokan kasvatti kuin tulevat toimintatähdet Jackie Chan, Sammo Hung ja Yuen Biao. Elokuvan taistelut, takaa-ajot ja akrobaattiset temput ovat estetiikaltaan ja rytmiltään vahvasti kiinalaisen oopperan innoittamia: niiden funktio ei ole näyttää niinkään aidolta taistelulta kuin taidokkaalta performanssilta. Ohjaaja Hu’n taito hyödyntää elokuvallisia keinoja kuten leikkausta, kuva-asettelua ja musiikkia sekä kuvauspaikkana toimineen temppeliympäristön arkkitehtuurin tarjoamia mahdollisuuksia pitää huolen siitä, ettei ilmaisu hetkeäkään muistuta filmattua teatteria. Lähestymistavastaan toimintakohtauksiin Hu on sanonut, että pohjana toimivat tanssi ja liike. Temppelimiljöötä Hu puolestaan käyttää kuin labyrinttia, jossa riittää tutkittavaa. Se on ympäristönä rajattu, mutta kuitenkin avoimempi kuin majatalot, jollaisiin monet Hu’n omistakin wuxia-elokuvista sijoittuvat.

Temaattisesti Raining in the Mountain käsittelee ennen kaikkea buddhalaisia oppeja materiaalisen edun tavoittelun merkityksettömyydestä ja sisäisen merkityksen löytämisestä. Pyhän, mittaamattoman arvokkaan sutran rahallisella arvolla ei ole merkitystä verrattuna sen sisäiseen arvoon, eivätkä oppineimmatkaan munkit ole immuuneja ihmisluonnon heikkouksille. Taistelu kultaisesta sutrasta – kuten elokuvan televisionäytöksissä käytetty suomenkielinen nimi kuuluu – on pohjimmiltaan taistelu halujen, ahneuden ja egon asettamien rajoitusten ylittämiseksi.

– David Westin esseen Finding the Buddha Within: Beyond Want and Wuxia in Raining in the Mountain (Eureka! The Masters of Cinema -kotitallenne, 2020) sekä John Deforen (The Hollywood Reporter, 29.10.2020) mukaan Suvi Heino 3.5.2023