RASMUS JA KULKURI (1981)

Rasmus on orpo poika, joka asuu lastenkodissa. Kun vierailevien lapsettomien pariskuntien valinnat osuvat aina muihin lapsiin, on asiat otettava omiin käsiin. Rasmus karkaa etsimään itselleen vanhempia ja ystävystyy Paratiisi-Oskari-nimisen kulkurin kanssa. Elokuva jäi monet rakastetut Lindgren-filmatisoinnit ohjanneen Olle Hellbomin viimeiseksi.

***

Rasmus on 9-vuotias poika, joka asuu orpokodissa. Elämä siellä ei ole hassumpaa, mutta kaikkien lasten tavoin hänelläkin on unelma: löytää jonain päivänä omat vanhemmat. Orpokodissa käy silloin tällöin pariskuntia etsimässä itselleen lasta, mutta he tuntuvat aina valitsevan kiltin kiharatukkaisen tytön eikä suoratukkaista poikaa. Rasmus kyllästyy odottamiseen ja päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä. Hän karkaa orpokodista ja lähtee etsimään itselleen vanhempia, mieluiten kauniita ja rikkaita. Heti ensimmäisenä aamuna Rasmus kohtaa kulkuri Oskarin. Rasmus suostuttelee Oskarin ottamaan hänet mukaansa siihen asti, kun hän on löytänyt isän ja äidin. Oskari suostuu vastahakoisesti, sillä elämä tien päällä on tarpeeksi vaikeata ilman pikkupoikiakin. Mutta loppujen lopuksi Oskari ei kuitenkaan kadu suostumistaan. Vaelluksesta tulee heille unohtumaton yhteinen kokemus. Matkan varrella syntyy sekä jännittäviä että hauskoja hetkiä. He selvittävät yhdessä ryöstön, jonka tekijöiksi heitä syytetään. Ja loppu on tietysti onnellinen: arvaapa, kenestä tulee Rasmuksen isä?

Olle Hellbom (1925-1982) ja Astrid Lindgren (1907–2002) muodostivat ruotsalaisen lastenelokuvan “voimakaksikon”. Heidän neljännesvuosisadan mittainen yhteistyönsä käsitti elokuvia mestarietsivä Kalle Blomkvistista, Peppi Pitkätossusta, Vaahteramäen Eemelistä, Melukylän lapsista jne. – huippusaavutus oli Veijeni Leijonamieli vuodelta 1977.

Pikku kulkuri jäi Hellbomin viimeiseksi elokuvaksi — hän kuoli odottamatta kesken Ronja Ryövärintyttären filmaamisen suunnittelun. Hellbom suhtautui työhönsä lastenelokuvien ohjaajana vakavasti. Hän työskenteli hyvin pikkutarkasti ja vaivoja säästelemättä. Hänelle oli hyvin tärkeää luoda oikeanlainen miljöö ja tunnelma kuhunkin elokuvaan sekä löytää parhaat mahdolliset näyttelijät – niin lapset kuin aikuisetkin – elokuvien rooleihin. Niinpä Hellbom-Lindgren -elokuvat muodostavatkin vertaansa vailla olevan lastenelokuvakokonaisuuden, jossa Lindgrenin persoonalliset, voimakkaat, itsenäiset, herttaiset ja kapinallisetkin hahmot todella heräävät eloon.