PUHALLETTU 60 SEKUNNISSA (1974)

Gone in 60 Seconds/Blåst på 60 sekunder
Ohjaaja
H. B. Halicki
Henkilöt
H. B. Halicki, Marion Busia
Maa
USA
Tekstitys
svensk text
Kesto
98 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
pe 26.1. Puhallettu 60 sekunnissa klo 19.15 + Junkman ja asfalttikaaharit klo 21.15 -double bill -lippu 14 €/11 € (klubikortilla)
Ikäraja

Kaahausleffojen kuningassuoritus, jossa kumi laulaa oopperaansa kaikkiaan neljänkymmenen minuutin yhtäjaksoisessa lopputakaa-ajossa. Kokonaisvaltainen auteur H.B. Halicki ”toteutti Dziga Vertovin unelman: antihumanistisen kehojen ja koneiden elokuvan. Tämä materialistinen mestariteos oli ensimmäinen totaalisen tuhon kinemaattinen manifesti.” (Thom Andersen)

***

OPETUSELOKUVA USA:STA: VARASTA, ROMUTA JA PETÄ

Pääkaupunkimme tuoreimpia elokuvaensi-iltoja on nimeltään Puhallettu 60 sekunnissa. Tämä teknisesti moitteeton, sisällöltään sataprosenttisesti moraaliton rapaviihteen edustaja kerää elokuvateatteri Rexin katsomot täyteen jo kolmatta viikkoa. Yleisömenestys on rohkaissut maahantuojan arvelemaan, että tämä piilomainontaa, varastamisen ylistystä ja rikollisuuden piittaamatonta kultaamista sisältävä audiovisuaalinen rötös saattaa hyvinkin kaunistaa Helsingin elokuvatarjontaa vielä viisi viikkoa.

Ainakin minulle tuntematon elokuvan pääsyyllinen, H.B. Halicki, jota ei edes mainita Filmihullun tosiperusteellisessa Amerikka-numerossa, on tuottanut, ohjannut, kirjoittanut ja näytellyt pääosan elokuvassaan. Nykyaikaisten amerikkalaisten tv-sarjafilmien tekniikkaa muistuttavalla tavalla tehty elokuva kertoo autoja varastelevasta liigasta, jonka arkihommat huipentuvat orgastiseen autojen kolariketjuun ja tavaran tuhoamiseen.

Moraalittomammaksi kuin valtaosaa tämäntyyppisistä tuotteista elokuvan tekee se seikka, että herra Halicki ikään kuin yllyttää katsojia tämänkaltaiseen toimintaan. Rikosliiga ei joudu kiinni teostaan. Pääsyyllinen jujuttaa koko länsirannikon yhdistyneet poliisivoimat, aiheuttaa lähes sadan amerikanraudan romuttumisen ja jatkaa sen jälkeen menoaan tuskin hengästyneenä.

USA:lainen viihde on selvästi menossa yhä ikävämpään suuntaan. Tuote, josta kirjoitan, on tähdätty kypsymättömille, kouluttamattomille ja helposti johdettavissa oleville ihmisille. Näihin ihmisiin tämä elokuva tuntuu vetoavan Mainos-TV:täkin tehokkaammin. Onkin pelottavaa, että Hesarin Sakari Toiviainenkin fooruminsa kaikella arvovallalla tyytyy toteamaan kevyesti: ”Ainakin Ruotsissa elokuva on menestynyt hyvin.”

Ystäväni Mikko, 14 vuotta, totesi vuorostaan näin: ”Pari kivaa kohtaa siinä oli. Toma tekee tosin saman puolet pienemmässä ajassa. Tämä oli aika pitkästyttävä, vaikka nyt mä ainakin tiedän täsmälleen, miten autoihin murtaudutaan ja miten autoja varastetaan.

Tähän siis pyritään. Se on hyvä muistaa, niin elokuvasensuurin kuin kaikkien kasvattajienkin.

– Pauli W. Leiponen (Kansan Uutiset, 11.7.1975)

 

Paras Los Angelesissa kuvattu kaahailuelokuva on itsepäisellä, perverssillä tavalla puhdasoppinen. Ohjaaja H.B. Halicki toteutti Dziga Vertovin unelman: antihumanistisen kehojen ja koneiden elokuvan. Tämä materialistinen mestariteos oli ensimmäinen totaalisen tuhon kinemaattinen manifesti.

– Thom Andersen videoesseessään Los Angeles Plays Itself (2003)