HEIDIN SÄVEL (1982)

Heidi's Song/Heidis melodi
Ohjaaja
Robert Taylor
Henkilöt
Lorne Greene, Sammy Davis Jr., Margery Gray
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
95 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Johanna Spyrin monesti filmattu sveitsiläiskirjallisuuden klassikko vuodelta 1881 antoi aiheen yhteen kunnianhimoisimmista Hanna-Barbera -tuotannoista. Studio kokeili siipiään takavuosien disneymäisten eläinhahmojen sekä musikaalimuodon parissa, mutta kylmentynyt maailmanaika ei ollut lähestymistavalle otollinen ja elokuva tuotti reippaat tappiot.

***

1970-luvun lopulla William Hanna ja Joseph Barbera palasivat aiempiin suunnitelmiinsa korkeatasoisten, perheystävällisten ja täyspitkien piirroselokuvien tuottamisesta. ”Ajatuksena oli tehdä yksi kokoillan animaatio joka vuosi ja yltää Disneytä vastaavan, vuosikymmenten varrella karttuvan katalogin luomiseen,” Barbera kuvaili. Toisin kuin kaksikon köyhän viivan piirretyt ja aiemmat, matalampien kustannusten pitkät animaatioelokuvat, nyt kaavailtujen tuotantojen oli määrä olla yhtä hienostuneesti animoituja kuin alan ykkösnimen. Studion neljännen kokoillan piirretyn tuotanto alkoi vuonna 1976, ja uudeksi aluksi tarkoitetun elokuvan aiheeksi valikoitui Johanna Spyrin sveitsiläinen nuortenkirjaklassikko Heidi.

Heidin sävel oli Hanna-Barberan kallein hanke: yhdeksän miljoonan dollarin budjetilla toteutettu tuotanto venyi viisivuotiseksi. Animaattoreita oli yli kaksisataa, heidän joukossaan monia konkareita jo Hannan ja Barberan MGM-vuosilta – Irven Spence, Ed Barge ja Preston Blair, muutamia mainitaksemme. Työryhmään kuuluivat myös animoitujen ihmishahmojen spesialistit Hal Ambro ja Charlie Downs, joilla oli ansioluettelossaan sellaisia elokuvia kuin Disneyn Peter Pan ja Richard Williamsin Raggedy Ann & Andy. Hanna ja Barbera olettivat kykenevänsä tekemään Heidin sävelen televisiositoumustensa hiljaisina aikoina, mutta ”jouduimme toteamaan, ettei se onnistunut. Ensimmäisten kolmen tai neljän vuoden ajan tuotanto käynnistyi ja seisahtui, sitten käynnistyi uudelleen ja taas seisahtui, ja sitä rataa. Se ei tehnyt elokuvalle hyvää. Menetimme momentumin emmekä kyenneet luomaan taiteellisesti innostunutta ilmapiiriä.” (Barbera).

Ohjaaja vaihtui tuotannon puolivälissä taitavasta Hanna-Barbera -auteurista Charles A. Nicholsista Robert Tayloriin. Valmiiksi käsikirjoitetun ja ennalta äänitetyn projektin haltuunotto osoittautui hankalaksi: ”Se veti maton altani… olisin halunnut tehdä tarinasta hieman voimakkaamman mitä Heidin tunteisiin ja dialogiin tuli.” (Taylor). Lisäksi Hanna ja Barbera venyttivät henkilökuntansa voimat äärimmilleen käynnistämällä Heidin sävelen ja käsiin räjähtäneen televisiopiirrosmäärän ohella kahden muun kokoillan piirroselokuvan tuotannot: toinen oli Rock Odyssey – ”rokki-Fantasia” niin kuin Barbera sitä kuvaili – ja toinen Nessie Come Home, kertomus maineikkaasta Loch Nessin hirviöstä. Myös kolmatta täyspitkää animaatioelokuvaa ehdittiin mainostaa julkisuudessa – Pirate Jack, ”se menee pidemmälle kuin Keltainen sukellusvene!” – mutta hanke ei koskaan toteutunut. Tarkoitus oli maksimoida kassakoneen kilinä tarjoamalla ”yleisölle hahmoja, joihin nämä pystyivät samaistumaan.”

Heidin sävelen oli alunperin määrä valloittaa valkokankaat kesällä 1981, mutta ensi-ilta viivästyi yli vuodella samaan marraskuiseen viikonloppuun, jonka aikana samassa teatterissa (Hollywood’s Grauman’s Chinese Theatre) saivat ensi-iltansa myös Väiski Vemmelsäären tuhat ja yksi kanitarinaa sekä Viimeinen yksisarvinen. Arviot olivat pääosin hyviä: Los Angeles Timesin Linda Gross kuvaili elokuvaa ”erinomaiseksi käsityöksi” sekä suositeltavaksi ”nuorimmille katsojille”, ja New York Timesin Janet Maslin kirjoitti teoksen sopivan ”paremmin nuoremmille kuin vanhemmille lapsille”. Tähtivoimaa Lorne Greenesta Sammy Davis Junioriin säteillyt ääninäyttelijäkaarti, kauniisti toteutettu animaatiojälki ja Sammy Cahnin sekä Burton Lanen kirjoittamat viisitoista uutta laulua eivät kuitenkaan riittäneet pelastamaan tätä 94-minuuttista värielokuvaa täydeltä taloudelliselta katastrofilta. Hanna ja Barbera olivat kaavailleet Heidistä ensimmäistä ”klassista” animaatiotaan Disneyn Lumikin tyyliin, mutta lipputulot jäivät 5,1 miljoonaan dollariin. Epäonnistuminen pakotti miehet sulkemaan täyspitkien animaatioidensa tuotantoyksikön. Nessie Come Home jäi keskeneräiseksi, ja Rock Odyssey saatettiin loppuun aiottua pienimuotoisempana ABC-yhtiön televisiospesiaalina.

– Jeff Lenburg: Legends of Animation – William Hanna & Joseph Barbera (2011)