SÄKKIJÄRVEN POLKKA (1955)

”Säkkijärvi se meiltä on pois, mutta jäihän sentään polkka!” Orpopojan valssin luovasta hulluudesta Salminen yltyi vielä hienompiin sfääreihin ystävänsä, viipurilaisen harmonikkalegendan Vili Vesterisen (Jurkka) biopic-fantasiassa. Teos avasi ohjaajan uran rakkaimman kokonaisuuden, luovutetun Karjalan trilogian.

***

Ville Salminen ohjasi Vili Vesterisen elämäkertaan varsin löyhästi perustuvan elokuvan Säkkijärven polkka 1955. Suomen tunnetuimman harmonikansoittajan tarinan rustasivat lopulta monissa liemissä keitetyt Usko Kemppi ja Kaarlo Nuorvala yhdessä ohjaajan kanssa.

Käsikirjoitusprosessi oli yllättävän monimuotoinen. Kun Suomen Filmiteollisuus ilmoitti loppuvuodesta 1953 tekevänsä Säkkijärven polkan, oltiin jo päätetty, että Toivo Kärjen piti sovittaa musiikki ja Reino Helismaan piti kirjoittaa käsikirjoitus. Aimo Siltarinen kertoo Savon Sanomissa 27.2.1979, että Vesterinen itse hylkäsi Helismaan käsikirjoituksen, jonka juoni on hyvin samankaltainen kuin toteutetussa käsikirjoituksessakin. Kansallisfilmografiatyöryhmä on todennut arkistotutkimusten jälkeen, että Fennada-Filmi teetti kaksi toisistaan poikkeavaa käsikirjoitusta, joista toteutumatta jääneeseen ei ole merkitty kirjoittajaa.

Helsingin Sanomien Paula Talaskivi arvioi elokuvan olevan ”osittain romantisoituna ja vapaasti muovailtuna musiikki-elämäkertafilminä juuri sen tapainen kotimainen ajanviete-elokuva, jollaisiin meillä on pyrittävä paljon useammin”. Yleisöönmenevyys oli myös ohjaajan mielessä, kun hän myöhemmin sanoi sen tavoitteeksi ja että juuri siinä Säkkijärven polkka onnistui parhaiten.

Säkkijärven polkka aloitti ohjaaja Ville Salmisen kolmen perättäisen Kannas-aiheisen elokuvan sarjan. Sarjaa jatkoivat Evakko sekä Anun ja Mikon uudelleenfilmatisointi vuoden 1956 puolella.

Nykykatsojaan huomio kiinnittyy ensimmäisenä kieleen: tässä puhutaan karjalan murretta läpi elokuvan. Elokuvan sivuosissa nähdäänkin muutamia syntyperäisiä viipurilaisia näyttelijöitä kuten Santeri Karilo, Kerttu Salmi ja Kaarlo Wilska. Myös pääosan kiitetty esittäjä Sakari Jurkka oli elänyt lapsuudessaan Viipurissa.

Jos kohta kieliasiat olivat kunnossa, itse tarinan uskottavuuteen ei kovin paljon ollut kiinnitetty huomiota, vaan tapahtumia maalataan leveällä pensselillä. Onnistuu elokuva kuitenkin vetoamaan aika ajoin myös tunteisiin. Luonnonlahjakkuus Vili Vesterinen uskoo itseensä ja kykyihinsä kaikilla rintamilla, vaikka haittana todelliselle menestykselle ovat milloin naapurikylän pojat, milloin pikkumaiset teorianopettajat musiikkiopistossa, riettaat esinaiset ja väliin myös nälkä. Yhdistelmä sinnikkyyttä ja sattumaa kuitenkin pelastavat uran, jonne matkasta saatiin aikaiseksi biopic, joka on puolestaan varsin hieno osoitus 1950-luvun alun elokuvanteosta myös hyvässä.

– Jari Sedergren 2022