János Aranyn 1800-luvulla kirjoittamaan eepokseen perustuva taidokas animaatio kertoo keskiaikaisen ritarin traagisen tarinan. Maalauksellinen, virtaava kuvakerronta ammentaa klassisesta öljyväritaiteesta ja 1800-luvun romantiikasta dramaattisen orkesterimusiikin kruunatessa kokonaisuuden. Heroic Times oli ensimmäinen vuoden parhaana pitkänä elokuvana palkittu teos Annecyn animaatioelokuvafestivaaleilla (1985).

***

Animaatioelokuva Heroic Times (Daliás idők, ”Sankarillisia aikoja”, 1983) on kuvataiteen keinoin toteutettu sovitus János Aranyn 1800-luvulla kirjoittamasta eeppisestä ritarirunoelmasta, Toldi-trilogiasta (Toldi, Toldin yö, Toldin rakkaus). Elokuvan visuaalinen inspiraatio tuli 1800-luvun lopun unkarilaisen maalaustaiteen romantiikasta ja tarina 1300-luvulla kukoistaneesta ritariajasta.

Heroic Times on yksi taiteellisimmista pitkistä unkarilaisista animaatioelokuvista. Se tehtiin kahtena versiona: alkuperäisen suunnitelman mukaan Toldi-trilogian tapahtumat oli tarkoitus esittää kokonaan ilman tekstiä, maalattujen kuvien ja sinfoniaorkesterin esittämän musiikin yhdistelmänä. Suuren yleisön lähestyttävyyttä ja levitysmahdollisuuksia silmällä pitäen elokuvaan kuitenkin liitettiin myöhemmin tapahtumat tiivistävä proosakerronta. Kertojaääni on iäkkään Toldi-hahmon, jonka ääninäyttelijänä toimi Gyula Szabó. Elokuvan musiikin sävelsi János Decsényi, jolle tämä oli ainoa animaatioelokuvaan tehty musiikki. Musiikkia ei kirjoitettu etukäteen, vaan se sävellettiin vasta valmiita animaatioruutuja varten.

Heroic Times luotiin erityisellä maalausanimaatiotekniikalla. Animaattorit tekivät useita tuhansia öljymaalauksia elokuvan paikoista ja hahmoista. 60000 cel-animaatiopaperiarkkia ja 600 taustaa ilmensivät 1800-luvun lopun unkarilaisen maalaustaiteen kuvien patinoitunutta tyyliä ja romanttisen naturalismin sävyjä. Kuvat tuovat mieleen pääasiassa Károly Markón, Gyula Benczúrin, László Paálin, Viktor Madarászin, László Mednyánszkyn ja Adolf Fényesin maalaustyylin.

Epätavanomaisen animaatiotekniikan erityinen ongelma oli se, että öljyvärien kuivuminen selluloosapohjaisilla pinnoilla kesti useita päiviä, mikä pidensi elokuvan tuotantoaikaa. Elokuvan parissa työskenteli kymmenen suunnittelija-animaattoria, ja tuotanto kesti neljä vuotta. Kukin asiantuntijoista maalasi omat kohtauksensa itsenäisesti, minkä tuloksena elokuvan tyyli on tietyllä tavalla hiukan epäyhtenäinen. Maalaamista edelsi perusteellinen perehtyminen aikakauden koristetaiteeseen, heraldiikkaan, arkiesineistöön, vaatteisiin, kampauksiin ja aseisiin.

Alun perin taidemaalariksi aikonut József Gémes (1939–2013) valmistui Unkarin taideteollisen korkeakoulun kaikkien aikojen ensimmäiseltä animaatiokurssilta, joka aloitti toimintansa vuonna 1961 osana koristemaalauksen osastoa. Hänen luokkatovereitaan olivat muun muassa Edit Bleier (josta tuli myöhemmin hänen vaimonsa) ja Zsolt Richly, ja opettajiaan József Nepp, Tibor Csermák ja András Cseh. Gémes perehtyi korkeakouluopintojensa aikana erilaisiin maalaustekniikoihin ja hyödynsi näitä taitoja monissa lyhytelokuvissaan (mm. Koncertissimo, 1968; Dí-szlépés, 1970; Temetés, 1970).

Animaatio-osaaminen ja avoimuus uusille tekniikoille johtivat Gémesin Pannónia-animaatiostudiolle tekniseksi johtajaksi moniin kokopitkiin elokuviin ja sarjoihin, mukaan lukien ulkomaisille asiakkaille tehtyihin tuotantoihin kuten Hugo-virtahepo (1973) ja Cantinflas Show (1974). Gémes oli yksi tietokoneohjelmilla rakennettujen animaatioelokuvien pioneereista Unkarissa 1980-luvulla.

Heroic Times on osa Pannónia-studion kokeellisten, lapsille suunnattujen viihteellisempien elokuvien perinnettä rikkonutta aikuisten kokoillan animaatioelokuvien linjaa. Muita tällaisia teoksia olivat esimerkiksi dokumenttielokuvamusikaali Bubble Bath (Habfürdő, 1979), Grimmin sadun satiirinen uudelleentulkinta Snow White (Hófehér, 1983) ja myyttinen fantasia Son of the White Mare (Fehérlófia, 1981).

– Anna Ida Oroszin (Unkarin elokuvainstituutin Core Films -sivusto) mukaan 15.5.2026