FROM THE EAST (1993)

D'Est
Ohjaaja
Chantal Akerman
Maa
Ranska/Belgia/Portugali
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
116 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Lisätieto
Dokumentti Itä-Euroopasta Berliinin muurin murtumisen jälkeen
Ikäraja

Installaationakin esitetty dialogiton, hypnoottinen matkakertomus vie romahtaneen rautaesiripun taakse entiseen Itä-Saksaan, Puolaan, Liettuaan, Ukrainaan ja Venäjälle. Luonnonvalosta, pitkistä otoksista ja elliptisestä rakenteesta muodostuu impressioiden virta, jossa kamera vaeltaa maisemasta toiseen tallentaen pysähtyneisyyden ja epämääräisen odotuksen tunnelmaa.

***

D’Est (1993), jossa Chantal Akerman soveltaa minimalistista lähestymistapaansa muutoksen alla elävään Itä-Eurooppaan, on yksi ohjaajan vaativimmista puolidokumentaarisista teoksista. Jopa Akermanin omien standardien mukaan tämä täysin puheeton elokuva on hänen tuotannossaan yksi vaikeimmin lähestyttäviä. Silti se kuuluu ehdottomasti niihin, jotka elokuvan ainutlaatuisesta kielestä kiinnostuneiden on nähtävä.

Akerman kulkee armottomine kameroineen Itä-Saksasta Venäjälle ja luo impressionistisen dokumentin uudesta rintamasta. Omalla visuaalisella tyylillään, johon strukturalismi ja minimalismi ovat vaikuttaneet, tämä päiväkirja kehkeytyy eräänlaisena postikorttien saattueena, jotka tallentavat tyhjiä maisemia ja ihmisiä niitä vasten. Akermanin dialektinen strategia muodostuu sarjasta vastakohtia, joihin kuuluvat vuodenajat ja päivän hetket. Kesästä talveen siirryttäessä dokumentti kuvaa Itä-Saksan maaseutua, Itämeren rantoja, Puolan liikennettä, Moskovan lumisia katuja.

Niukoin visuaalisin ja äärimmäisen niukoin äänellisin keinoin (ei puhetta, vain vähän musiikkia) Akerman sieppaa jotain hyvin oleellista muutoksen kourissa elävästä alueesta, vaikka ei koskettelekaan sen historiallisia erityispiirteitä. Hallitsevat visuaaliset motiivit – kävelevät ihmiset ja suurilla rautatieasemilla odottavat ihmiset – vahvistavat epävarmuuden tunnetta jatkuvan muutoksen keskellä.

Kuten kaikki Akermanin teokset, myös D’Est käsittelee sekä yhtä erityistä aihetta että suhdetta kerronnan, tilan ja ajan välillä. Tämä lienee kuitenkin yksi hänen harvoja elokuviaan, joka ei käsittele sukupuolta tai naisen roolia modernissa yhteiskunnassa. Elokuvantekijänä Chantal Akerman on yllätyksiä täynnä. Kaupallisemman suuntauksen odottajille hän tuokin nähtäväksi elokuvan, joka on kuin sarja Lumière-elokuvia. Akermanin ihailijoissa hänen visuaalinen estetiikkansa herättää jälleen kunnioitusta, ja heille D’Est merkitsee askelta todella innovatiivisen taiteilijan uralla.

Akerman itse hahmotteli elokuvaansa seuraavasti huhtikuussa 1991:”Kaikki se mikä vaivihkaa muuttuu matkan varrella, kasvot ja maisemat. Kaikki nämä muutoksen kourissa elävät maat, joilla on sodasta asti ollut yhteinen historia, jotka ovat yhä vielä tämän historian merkitsemiä maidensa uumeniin asti ja joiden tiet nyt eroavat…”

Lähteitä: Variety 11.10.1993; Chantal Akerman, autoportrait en cinéaste (Editions du Centre Georges Pompidou/Editions Cahiers du Cinéma/2004). SL 2005